Ettei hädän suuruus hämärtyisi

Perjantai 15.1.2010 - Inkeri Kerola

Haitin maanjäristyksen jälkimainingit kauhistuttavat. Miten ihmiset voivat löytää elämänsä ja tulevaisuutensa tuon kaaoksen keskellä. Tuntuu ja näyttää siltä, ettei avun suuruus korreloi mihinkään.

Kun kuulemme ja näemme yhä useammin näitä häkellyttäviä uutisia, tulee miettineeksi, osaako realisoida enää hädän määrää ja laatua. Jostakin auttaminen on kuitenkin aloitettava. Täytyy vain toivoa, ettei mikään eri maiden tekemä este nousisi rehellisen avun viennin tielle. Oma kysymyksensä on sekin, onko rikollisuuden oikeutus jollekin tai joillekin tällaisissa tilanteissa sallittava. Missään tilanteissa näin ei saisi olla.

Huomenna kuulemme Keskustan kieltäytyjät -listan jatkosta. Kasvaako vai pysyykö lista ennallaan.

En usko, että Paula aprikoi joululaulun tapaan: Onks pakko, jos ei taharo.

Mitä muuta mahdollisuutta hänellä olisi.

Yhteisöllisyyttä

Maanantai 11.1.2010 klo 22:31 - Inkeri Kerola

Yhdistin tänään kuntoilun ja kylätoiminnan. Kyläkoulullamme, elinvoimaisella sellaisella, oli vireän kylätoimintamme vuosikokous. Mukavaa asua tällaisella alueella, missä ihmiset jaksavat vielä päätyönsä lisäksi puurtaa yhteiseksi hyväksi.

Uusia suunnitelmia ja toimintaa pistimme vuoden ajalle järjestykseen. Itsekin sain mukavan luottamustehtävän. Pääsen työnjohtotehtäviin. Läheiselle järvelle aurataan retkiluistelurata, jääkiekkoalue ja tietysti pikku jääprinsessanaluille oma harjoitteluareenansa. Kaikki luonnonjäälle ja talkoilla.

Kun sitten saamme radat priimakuntoon, päästään kaivelemaan retkiluisteluteriä vanhoista kätköistä ja eikun menoksi. Halpaa ja huvittavaa  - sen hurjan menon katselu.

Joku on muistaakseni laskeskellut, minkä määrän suomalaiset tekevät talkootyötä. Ken sen tietää, annapa kuulua. Ihan mielenkiinnon vuoksi.

Monet kaipaavat tänä päivänä yhteisöllisyyttä. Ei kai se mihinkään ole kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan ja paikkaansa, mukautunut aikaansa. Mitäs muuta se on, kun kampeaa langenneen retkiluistelijamummon ylös uuteen yritykseen tai että jeesaa ensimmäiset piruetit alkuun keikkuville "jäärinsessoille".

 

Huoltovarmuutta testaamassa

Lauantai 9.1.2010 klo 22:51 - Inkeri Kerola

Suomen kelit ovat viime päivinä näyttäneet todeksi sen, ettemme pärjää pelkkien tuulimyllyjen vinssaamisella. Toki työllistäviähän myllyjen  eri valmistusvaiheet ovat, muttei niistä lämpömme turvaajiksi ole tällaisten ilmojen jatkuessa. Jospa viimeisetkin epäilijät katselevat ympärilleen ja huomaavat todellisuuden.

Perusvoiman tuottaminen silloin, kun muuallakin maailmalla on yhtäaikaisesti kylmyyden kanssa ongelmia, pistää miettimään menetelmiä, joilla turvata energian saanti varmasti ja katkeamatta. Oman maan  rajojen sisällä tuotettu ja jaettu energia turvaa parhaiten yhteiskuntamme toimivuuden.

Mielenkiinnolla seuraamme keskustelua uuden ydinvoimalan sijoittamisesta ennen kuin lupiakaan on vielä myönnetty. Kaikki tilanteet ja yhteiskunnan kokonaisetu huomioiden valtioneuvostolla ei liene vaikeuksia tehdä johtopäätöksiään uutta lupaa myöntäessään.

Sijoituspaikkaa valittaessa on luonnollista tarkastella jälleen maan kokonaisetua. Siinäkään ei ole ongelmia. Munien pitäminen yhdessä korissa ei ole juuri missään asiassa hyväksi. Eikä se sitä ole ainakaan reaktoreiden sullomisessa yhdelle paikkakunnalle.

Valinta ulkoistettava ?

Lauantai 2.1.2010 klo 22:08 - Inkeri Kerola

Kirpeä pakkassää on saanut monet poliittista elämää seuraavat tarttumaan luuriin. Huolimatta ympärillämme vellovista ikävistä tapahtumista ihmisten mieliä askarruttaa kuitenkin myös tulevaisuus.

Yrittäjien arki, siitä selviytyminen, mutta ennen muuta  Suomen selviytyminen kovassa kansainvälisessä kilpailussa ovat asioita, joiden solmussa monet sukkuloivat. Olemmeko valmiita luopumaan jostakin ja riittääkö sekään, miettii moni yrittäjä, mutta myös palkkatyöläinen.

Kaikkien suurten ja pienten kysymysten lopuksi päädytään kuitenkin Keskustankin tilaan tai oikeammin tilan jakamiseen.

Nyt minusta maistuu siltä, ettei väkemme olekaan valmis tekemään valintaa, mihin heille on avautunut yhtäkkiä mahdollisuus. Epäilyjä on siitä, kuka selviää suurista ratkaisuista, joita eteemme väistämättä tulee. Tulokkaalta tarvitaan herlinimäistä kylmäpäisyyttä.

Olen muuten sitä mieltä minäkin, että valittava uusi puheenjohtaja hoitakoot kentän ja istuva pääministeri keskittyköön hallituksen johtamiseen. Tällaista kaavailua on makusteltu jo pitkään eri yhteyksissä. Se on testattu - ainakin teoriassa.

 

 

Uusi vuosikymmen

Perjantai 1.1.2010 klo 21:52 - Inkeri Kerola

Härkösen Mikan patistelusta, ja muutamien muidenkin, päätin taas aloittaa bloggaamisen. Terveisiä vaan hänellekin.

Úusi kääntämätön kymmenlehtinen alkoi surullisesti. Kukaan meistä ei kykene täydellisesti myötäelämään monien uhrien kotien surun keskellä. Mahdollisimman monen meistä on kuitenkin tärkeä muistaa ja tukea, vaikka kaukaakin.

Huomenna jatkamme arkisemmilla asioilla. Nyt Teuvon lainakirjan kimppuun. Pekka Herlinin Koneen ruhtinas on lukuvuorossa.

Laatua!

Maanantai 14.7.2008 klo 21:57 - Inkeri Kerola

Maan mainio keli ulkona. Toivottavasti samanlaista säätä riittää huomenna Rouva Ministeri Hyssälälle. Luvassa hänelle on rento aamupäivä palvelukodin vihkiäistapahtumassa. Ihmisläheisempää hoitokotia saanee hakea.

Laatu on kaikkien hoito -sanaan liittyvien asioiden yhteydessä esillä tätä nykyä. Eikä suotta. Laatu syntyy kaiken muun ohella siitä, että henkilöstö tekee työtään antaumuksella, leppoisassa ilmapiirissä ja olosuhteissa, mitkä innostavat. Miten asukkaat tuntisivat olonsa kodikkaaksi, elleivät muut talossa eläväiset tuntisi samoin ja tekisi sen eteen voitavansa. Koti muotoutuu ja hakee ominaispiirteensä kaikista niistä ihmisistä, jotka siellä oleilevat.

Usein unohtuu se tosiasia, että joillekin ihmisille palvelu- tai hoitokoti on oikeasti koti - elämänsä loppuun saakka. Silloin laatu merkitsee erityisen paljon. Laatua kannattaa todella mitata - mutta ei ensisijaisesti rahassa.

Lokaalisuus ennen kaikkea

Torstai 10.7.2008 klo 22:56 - Inkeri Kerola

Aamulla kävin katsastamassa satama-alueemme työmaata. Suuret massat liikkuivat. Kansainvälistä oli meininki, ja maa-ainekset vaihtoivat paikkaa. Laaja-alaisempi ja vaikuttavampi näky, mitä osasin aavistaa. Taas kerran tuli todistetuksi se, että karttaharjoitus ei koskaan anna aitoa kuvaa ja näkemystä konkretiasta. Asia, jota olen jaksanut vuodesta toiseen korostaa, piti paikkansa tässäkin tapauksessa. Päätöksenteon tulee perustua mahdollisuuksien mukaan paikan päällä tutustumiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa niiden helsinkiläisten, jotka suuna päänä päättävät muiden puolesta vaikkapa Kollajasta ja Vuotoksesta. Sama tulee meidän muistaa helsinkiläisten asioista päätettäessä. Ulkoistettu päällepäsmäröinti ei anna hyvää kuvaa. Jotakin täytyy kuitenkin olla vialla, jos poromiehet turvautuvat pääkaupunkiseudun asukkaisiin puolustaessaan etujaan - tässä tapauksessa vastustaessaan kyseisten altaiden rakentamista.

Sateenkaari

Keskiviikko 9.7.2008 klo 23:16 - Inkeri Kerola

Kesän ensimmäinen sateenkaari - upea kerrassaan. Ja jos vähänkin osaan horisontista ennustella, niin huomenillalla on mökkisaunan vuoro. Jotakin iloistakin ilmassa tämän kaiken vesikesän keskellä.

Itäisiltä mailta ei kuulu hyvää. Ohjuksilla leikkiminen tuntuu olevan tosiasia. Kun taustalla kaiken muun lisäksi konfliktoituvat öljy, vesi ja ruoka, ei tavallista tallaajaa paljon naurata. Rauhan hinta olisi yhä kuitenkin halvempi. Puutullitkin tuntuvat tämän rinnalla Suomen kokoisilta. Nyt kaikesta huolimatta parit rivit Mitchellia ja pahnoille.