Vallan kaappaus

Perjantai 3.2.2012 - Inkeri Kerola

Divide et impera - sanonta on opeteltu Suomen hallitusrintamassa hyvin. Joka sektorilla kuhisee. Kuntauudistuksen suunnitelmat eivät ole ehtineet vielä kuntiin asti, kun KELA on jo remontin alla.

Hitaammat opposition edustajat eivät ehdi äänestämässä käydä ottaessaan vastaan uutisia uusista hajoita ja hallitse -toimista.

Kuntauudistuksen perusfilosofia tulisi mielestäni rakentua uudistettavan valtionosuusuudistuksen myötä niin, että kuntien tehtäväksi lankeaisi ennaltaehkäisevä työ kaikilla sektoreilla. Sosiaali- ja perusterveydenhuollossa, koulutuksessa. Se tarkoittaisi, että peruskoulutus löytyisi läheltä, neuvolatoiminta läheltä, sosiaalipalvelut läheltä, mihin sisältyisi luonnollisesti nuorisotyö jne. Ja resurssointi olisi kohdallaan.

Ongelmahan on kunnissa tänä päivänä siinä, etteivät vähäiset rahat riitä kalliisiin korjaaviin toimiin. Kalliit erikoissairaanhoidon kulut kumpuavat usein hoitamattomista perusterveydenhuollon tehtävistä, koulupudokkaat jäävät jalkoihin, kun kasvatus- ja opetustyötä ei voida tehdä perusteellisesti alaluokilta lähtien. Sosiaalityössä maksetaan heitteille jätettyjen perheiden ja heitteille jättäytyneiden perheiden jälkihoitoa. Kaikki liian kallista.

Veronmaksajat ovat takuulla valmiita maksamaan veroja, kunhan saavat säällistä terveydenhuoltoa, sairaanhoitoa ja koulutusta. Nyt rahat menevät kuntien kautta jälkihoitoon, minkä seuraukset eivät kestä aina edes päivänvaloa. Tuloksia ei synny.

Siksi keskustelu sairaanhoidon kustannuksista valtiolle alkakoon. Kuntien rahkeilla ei tätä menoa kestä kukaan. Suomalaiset tuskin haluavat yksityisen terveydenhuollon invaasiota Suomen terveydenhuollon markkinoille.

Kiinnostaisi kuulla sekin, kuka/mikä taho hoitaa elinkeinotoimen edellytysten luonnista tulevassa kuntauudistuksessa. Hoitaako TEM ja kuuleeko Helsinki?