Yhteisöllisyyttä

Maanantai 11.1.2010 klo 22:31 - Inkeri Kerola

Yhdistin tänään kuntoilun ja kylätoiminnan. Kyläkoulullamme, elinvoimaisella sellaisella, oli vireän kylätoimintamme vuosikokous. Mukavaa asua tällaisella alueella, missä ihmiset jaksavat vielä päätyönsä lisäksi puurtaa yhteiseksi hyväksi.

Uusia suunnitelmia ja toimintaa pistimme vuoden ajalle järjestykseen. Itsekin sain mukavan luottamustehtävän. Pääsen työnjohtotehtäviin. Läheiselle järvelle aurataan retkiluistelurata, jääkiekkoalue ja tietysti pikku jääprinsessanaluille oma harjoitteluareenansa. Kaikki luonnonjäälle ja talkoilla.

Kun sitten saamme radat priimakuntoon, päästään kaivelemaan retkiluisteluteriä vanhoista kätköistä ja eikun menoksi. Halpaa ja huvittavaa  - sen hurjan menon katselu.

Joku on muistaakseni laskeskellut, minkä määrän suomalaiset tekevät talkootyötä. Ken sen tietää, annapa kuulua. Ihan mielenkiinnon vuoksi.

Monet kaipaavat tänä päivänä yhteisöllisyyttä. Ei kai se mihinkään ole kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan ja paikkaansa, mukautunut aikaansa. Mitäs muuta se on, kun kampeaa langenneen retkiluistelijamummon ylös uuteen yritykseen tai että jeesaa ensimmäiset piruetit alkuun keikkuville "jäärinsessoille".