Karvatassutko kieltoon ?

Perjantai 19.2.2010

Jo on aikoihin eletty. Enää ei saisi laillista elinkeinoa harjoittaa, mutta maaseutu tulisi säilyttää elinkelpoisena ja kulttuurihistorialliset kylänraitit katselukunnossa. Prime time -aikaa tulisi sallia niille, jotka haluavat nähdä harmaata hirsiseinää vasten päivänkakkaroilla reunustettuja pientareita lämpimänä kesäpäivänä. Tähänkö ollaan menossa ? Ihmiset, jotka eivät tiedä eläintenpidosta hönkäsenpöläystä, ovatkin varmaan oikeita henkilöitä antamaan lausuntojaan julkiselle sanalle.

Karvaturrien kasvatus on yksi tärkeä välillinen ja välitön työllistäjä monessa maakunnassa. Vientituloillakin on merkityksensä. Onko Suomi todella niin sivistynyt valtio, ettei täällä voi olla enää raskasta teollisuutta, turkiskasvatusta, maanviljelystä, armeijaa...

Meidän tulisi yhteisesti olla huolestuneita ihmisten terveyden vaalimisesta. Siitä, että ihmiset jaksavat tehdä työnsä, jota koko ajan kuristetaan ahtaammalle ja ahtaammalle. Kuka heistä huolehtii ? Vuosien aikana tehdyt investoinnit tiloilla pakottavat jaksamaan äärirajoille asti.

Talkootöihin ruokapalkalla maalle yhdeksi vuoden kierroksi nämä lausuntojen antajat On hyvä nähdä eläimen vierestä, mistä ruoka ja elanto saa alkunsa. Heinillä ei kukaan kauaa elä.

Nalle on jäljillä

Perjantai 29.1.2010 - Inkeri Kerola

Olin tänään läksiäisissä - vapaalle työstä siirtymisjuhlissa. Mukavat juhlat, missä saattoi aistia kaikessa mukana olleen rehtorin ajatuksia vuosien varrelta. Uskalsin heittää puheessani herjaa, että veikkaisin monen juhlijan haikailevan vielä työnsä pariin, kuten ne 60 000 työhönsä palannutta eläköitynyttä suomalaista ovat tehneet. Saapa nähdä !

Keksimme mallin sillekin, kuinka yli 40 vuotta työssään pakertaneet voisivat hyödyntää pitkän työuransa mittaa saumassa, missä nuoriso ei ehdi hevin koulunpenkiltä työelämään. Ylijäämäeläkevuodet tulisi voida huutokaupata päästökaupan tapaan niille. jotka eivät ehdi edes kymmenen vuoden työrupeamaan opiskelujen jälkeen. Tähän joudutaan, ellemme kehittele kannustimia siihen malliin, että työhön hakeutuminen olisi aina kannattavampaa kuin joutilaana olo.

Talousneromme Nalle puhui asiaa siinä mielessä, että samalla kun keskustelemme eläköitymisestä, tulee keskustella myös nuorison työelämäasioista. Joku sanoo tähän, että eihän töitä ole. Näin on tällä hetkellä, mutta vikaa onkin siinä, ettei työ kiinnosta, olivatpa aika ja suhdanteet mitkä hyvänsä.

Lainsäädännössä löytyy petrattavaa - puuttuuko petraajia ?

Oppia ikä kaikki

Maanantai 25.1.2010 - Inkeri Kerola

Kovin ovat kaukana kansanedustajien työpäivien sisällöt toisistaan. Täytyy ihmetellä, missä välissä kollegat jaksavat keskittyä, puoluetoimisto mukaan luettuna, näihin nimitalkoisiin.

Lisänimikkeiden kalenterointi saattaa lyödä lähipäivinä leiville, mikäli tahti jatkuu tällaisena. Täytyy kyllä myöntää, että olen itsekin syyllistynyt nimittelyyn, mutta positiiviseen sellaiseen:Vintage -Väyrynen tai retro - Väyrynen ovat mielestäni kuvaavia, mutta harmittomia.

Tiedotusvälineet pitävät ajantasalla, missä Keskustassa mennään. Harras toive olisi, että kaikki käynnissä olevat näytelmät saisivat onnellisen lopun ja kaikki haluavat saisivat haluamansa kruunun kutreilleen.

Sain tänään kuulla omaishoitajien huolia. Pisti "sytämestä", täytyy myöntää. Omaishoitajien arki tuli taas kerran todennettua. Verottaja jaksaa verottaa, oli viesti. Muistan kolunneeni Keskustan linjauksia omaishoitajan tuen ja verotuksen suhteesta - näpit irti omaishoitajan tuen vaikuttavuudesta verotuksessa. Se päätös meidän on kyettävä tekemään.

Ilonpilkkuna tilaisuudessa oli virkku 86 -vuotias ikinuori, joka maalaa vielä posliinia, jumppaa, käy konserteissa, hoitaa taloutensa, huolehtii siitä ja tästä ja jaksoi kaiken yli katsoa huomiseen. Päätimme yrittää hakea hänelle tunnusta, jospa tärppäisi. Opiksi oli tämäkin päivä.

 

 

 

Pick and choose

Lauantai 23.1.2010 - Inkeri Kerola

Keskustalaiset näyttävät olevan modernia porukkaa. Maailmalla kulkevien trendien mukaisesti he näyttäisivät valitsevan puheenjohtajaansa choose & pick -menetelmällä. Eri kandidaateista etsiskellään parhaat ominaisuudet ja haikaillaan sitten nämä kriteerit täyttävää ehdokasta. Hankalampi homma. Ei taida onnistua muokkaaminen.

Nyt on saatu pari kandidaattia kehiin ja kolmatta huutoäänestetään ilmestyväksi. Näyttäisi siltä, ettei kelpaa kokemus eikä asiaorientoituminen. Pitäisi saada molemmat ripauksella pilkettä silmäkulmassa. Kun ei sellaista sekoitusta löydy, joudutaan plokkaamaan ja huutoäänestämään kolmas kehiin - Jäätteenmäki. Pekkarinen on vielä omissa listoissani odottelemassa, mutta uutta kulmaa ei Maurista tähän mikstuuraan taida löytyä - paitsi touhukkuus.

Enpä tiedä, mutta näyttäisi ja tuntuisi siltä, että taitaa tulla tästä kisasta pohjalaisten akkojen kisa. Ja miehethän sen kisan ratkaisevat ! Sekä ehdokkaina että äänestäjinä ! Kerrankin !

Opettajia kouluttamaan

Torstai 21.1.2010

Eilen vierailin Oulun Normaalikoulussa. Visiitti oli antoisa. Sain tavata koulun henkilöstöä sekä opiskelijoita. Keskustelumme polveili kannanotoista tuntimäärien lisäämiseen ja erityisopetukseen asti.

Suomihan on tunnetusti kitsas oppituntien määrään satsaamisessa. Suomessa opetusohjelmaan kuuluu vajaat 6000 tuntia kun muissa OECD -maissa määrä on 1000 tuntia enemmän. Silti PISAilemme osaamisen huipulla. Vaara vaanii kuitenkin nurkan takana.

Vaikka peruskoululaisten määrä on vähentynyt, erityisopetukseen siirrettyjen määrä on kasvanut 1200 oppilallaalla edellisvuodesta. Viestini on, että kasvavan erityisopetustarpeen myötä Ouluun tarvitaan oma erityisopetukseen profiloitunut opettajankoulutusyksikkö. Pohjoisen Suomen tarpeita ei kyetä täyttämään Jyväskylän opetuksella - niin tasokasta kuin se onkin.

Oma lukunsa on vielä korostaa aineenopettajakoulutukseen kytkettävää erityispedagogiikan osaamista. Käytännön työ alkaa tuntua ontolta, ellei tunnista aspergerin oireyhtymää tai sitä, että vakavat neurologiset oireet estävät todellisuudessa lapsen tai nuoren oppimisen. Opettajan kun pitäisi tietää näistäkin...

 

Ei kahta ilman kolmatta

Lauantai 16.1.2010 - Inkeri Kerola

Nyt ei ole taakse -spekuloinnin aika. Etteenpäin, sano mummut lumesa. Ajatelkaapa sitä herkullista tilannetta, että loppumetreillä on kaksin kappalein naisia - Jäätteenmäki ja Kiviniemi, samoin miehiä - Pekkarinen ja Väyrynen. Olisiko kukaan osannut ennakoida ? Veikkaan, ettei Keskustan monopoli ole näin yksinkertaista. Vielä löytyy mukaan ainakin yksi, mutta nuorempi kolli eteläisestä Suomesta. Mukavaa tämä etuspekulointi :)

Onneksi koko kansa ei mieti tätä samaa asiaa, vaikka mediasta saattaa äkkiä saada lähipäivinä sen käsityksen. Osallistuin tänään nimittäin nuorisovaltuutettujen koulutustilaisuuteen. Hienoa huomata, kuinka uutta päättäjäkaartia on kasvamassa. Ylpeänä katselin joukkoa senkin vuoksi, että olin itse käynnistämässä 1996 kaupunkiimme ensimmäistä omaa nuorisovaltuustoa. Tuo monumentti on toiminut keskeytyksettä. Moni Nuva on nuikahtanut heti kohta alkumetreille. Vierihoitoa tämä toiminta alkuun tarvitsee. Tukihenkilöitä varttuneemmista päättäjistä, jotka ymmärtävät tulevaisuuden toivojen merkityksen. On sitten kaartia, mistä valita ja tulla valituksi tärkeille ja vastuullisille paikoille. Suomi ei voi eikä saa elää yhden oljenkorren varassa. Ei edes Keskusta -niminen puolue.

 

Ettei hädän suuruus hämärtyisi

Perjantai 15.1.2010 - Inkeri Kerola

Haitin maanjäristyksen jälkimainingit kauhistuttavat. Miten ihmiset voivat löytää elämänsä ja tulevaisuutensa tuon kaaoksen keskellä. Tuntuu ja näyttää siltä, ettei avun suuruus korreloi mihinkään.

Kun kuulemme ja näemme yhä useammin näitä häkellyttäviä uutisia, tulee miettineeksi, osaako realisoida enää hädän määrää ja laatua. Jostakin auttaminen on kuitenkin aloitettava. Täytyy vain toivoa, ettei mikään eri maiden tekemä este nousisi rehellisen avun viennin tielle. Oma kysymyksensä on sekin, onko rikollisuuden oikeutus jollekin tai joillekin tällaisissa tilanteissa sallittava. Missään tilanteissa näin ei saisi olla.

Huomenna kuulemme Keskustan kieltäytyjät -listan jatkosta. Kasvaako vai pysyykö lista ennallaan.

En usko, että Paula aprikoi joululaulun tapaan: Onks pakko, jos ei taharo.

Mitä muuta mahdollisuutta hänellä olisi.

Yhteisöllisyyttä

Maanantai 11.1.2010 klo 22:31 - Inkeri Kerola

Yhdistin tänään kuntoilun ja kylätoiminnan. Kyläkoulullamme, elinvoimaisella sellaisella, oli vireän kylätoimintamme vuosikokous. Mukavaa asua tällaisella alueella, missä ihmiset jaksavat vielä päätyönsä lisäksi puurtaa yhteiseksi hyväksi.

Uusia suunnitelmia ja toimintaa pistimme vuoden ajalle järjestykseen. Itsekin sain mukavan luottamustehtävän. Pääsen työnjohtotehtäviin. Läheiselle järvelle aurataan retkiluistelurata, jääkiekkoalue ja tietysti pikku jääprinsessanaluille oma harjoitteluareenansa. Kaikki luonnonjäälle ja talkoilla.

Kun sitten saamme radat priimakuntoon, päästään kaivelemaan retkiluisteluteriä vanhoista kätköistä ja eikun menoksi. Halpaa ja huvittavaa  - sen hurjan menon katselu.

Joku on muistaakseni laskeskellut, minkä määrän suomalaiset tekevät talkootyötä. Ken sen tietää, annapa kuulua. Ihan mielenkiinnon vuoksi.

Monet kaipaavat tänä päivänä yhteisöllisyyttä. Ei kai se mihinkään ole kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan ja paikkaansa, mukautunut aikaansa. Mitäs muuta se on, kun kampeaa langenneen retkiluistelijamummon ylös uuteen yritykseen tai että jeesaa ensimmäiset piruetit alkuun keikkuville "jäärinsessoille".

 

Huoltovarmuutta testaamassa

Lauantai 9.1.2010 klo 22:51 - Inkeri Kerola

Suomen kelit ovat viime päivinä näyttäneet todeksi sen, ettemme pärjää pelkkien tuulimyllyjen vinssaamisella. Toki työllistäviähän myllyjen  eri valmistusvaiheet ovat, muttei niistä lämpömme turvaajiksi ole tällaisten ilmojen jatkuessa. Jospa viimeisetkin epäilijät katselevat ympärilleen ja huomaavat todellisuuden.

Perusvoiman tuottaminen silloin, kun muuallakin maailmalla on yhtäaikaisesti kylmyyden kanssa ongelmia, pistää miettimään menetelmiä, joilla turvata energian saanti varmasti ja katkeamatta. Oman maan  rajojen sisällä tuotettu ja jaettu energia turvaa parhaiten yhteiskuntamme toimivuuden.

Mielenkiinnolla seuraamme keskustelua uuden ydinvoimalan sijoittamisesta ennen kuin lupiakaan on vielä myönnetty. Kaikki tilanteet ja yhteiskunnan kokonaisetu huomioiden valtioneuvostolla ei liene vaikeuksia tehdä johtopäätöksiään uutta lupaa myöntäessään.

Sijoituspaikkaa valittaessa on luonnollista tarkastella jälleen maan kokonaisetua. Siinäkään ei ole ongelmia. Munien pitäminen yhdessä korissa ei ole juuri missään asiassa hyväksi. Eikä se sitä ole ainakaan reaktoreiden sullomisessa yhdelle paikkakunnalle.

Valinta ulkoistettava ?

Lauantai 2.1.2010 klo 22:08 - Inkeri Kerola

Kirpeä pakkassää on saanut monet poliittista elämää seuraavat tarttumaan luuriin. Huolimatta ympärillämme vellovista ikävistä tapahtumista ihmisten mieliä askarruttaa kuitenkin myös tulevaisuus.

Yrittäjien arki, siitä selviytyminen, mutta ennen muuta  Suomen selviytyminen kovassa kansainvälisessä kilpailussa ovat asioita, joiden solmussa monet sukkuloivat. Olemmeko valmiita luopumaan jostakin ja riittääkö sekään, miettii moni yrittäjä, mutta myös palkkatyöläinen.

Kaikkien suurten ja pienten kysymysten lopuksi päädytään kuitenkin Keskustankin tilaan tai oikeammin tilan jakamiseen.

Nyt minusta maistuu siltä, ettei väkemme olekaan valmis tekemään valintaa, mihin heille on avautunut yhtäkkiä mahdollisuus. Epäilyjä on siitä, kuka selviää suurista ratkaisuista, joita eteemme väistämättä tulee. Tulokkaalta tarvitaan herlinimäistä kylmäpäisyyttä.

Olen muuten sitä mieltä minäkin, että valittava uusi puheenjohtaja hoitakoot kentän ja istuva pääministeri keskittyköön hallituksen johtamiseen. Tällaista kaavailua on makusteltu jo pitkään eri yhteyksissä. Se on testattu - ainakin teoriassa.

 

 

Uusi vuosikymmen

Perjantai 1.1.2010 klo 21:52 - Inkeri Kerola

Härkösen Mikan patistelusta, ja muutamien muidenkin, päätin taas aloittaa bloggaamisen. Terveisiä vaan hänellekin.

Úusi kääntämätön kymmenlehtinen alkoi surullisesti. Kukaan meistä ei kykene täydellisesti myötäelämään monien uhrien kotien surun keskellä. Mahdollisimman monen meistä on kuitenkin tärkeä muistaa ja tukea, vaikka kaukaakin.

Huomenna jatkamme arkisemmilla asioilla. Nyt Teuvon lainakirjan kimppuun. Pekka Herlinin Koneen ruhtinas on lukuvuorossa.

Laatua!

Maanantai 14.7.2008 klo 21:57 - Inkeri Kerola

Maan mainio keli ulkona. Toivottavasti samanlaista säätä riittää huomenna Rouva Ministeri Hyssälälle. Luvassa hänelle on rento aamupäivä palvelukodin vihkiäistapahtumassa. Ihmisläheisempää hoitokotia saanee hakea.

Laatu on kaikkien hoito -sanaan liittyvien asioiden yhteydessä esillä tätä nykyä. Eikä suotta. Laatu syntyy kaiken muun ohella siitä, että henkilöstö tekee työtään antaumuksella, leppoisassa ilmapiirissä ja olosuhteissa, mitkä innostavat. Miten asukkaat tuntisivat olonsa kodikkaaksi, elleivät muut talossa eläväiset tuntisi samoin ja tekisi sen eteen voitavansa. Koti muotoutuu ja hakee ominaispiirteensä kaikista niistä ihmisistä, jotka siellä oleilevat.

Usein unohtuu se tosiasia, että joillekin ihmisille palvelu- tai hoitokoti on oikeasti koti - elämänsä loppuun saakka. Silloin laatu merkitsee erityisen paljon. Laatua kannattaa todella mitata - mutta ei ensisijaisesti rahassa.

Lokaalisuus ennen kaikkea

Torstai 10.7.2008 klo 22:56 - Inkeri Kerola

Aamulla kävin katsastamassa satama-alueemme työmaata. Suuret massat liikkuivat. Kansainvälistä oli meininki, ja maa-ainekset vaihtoivat paikkaa. Laaja-alaisempi ja vaikuttavampi näky, mitä osasin aavistaa. Taas kerran tuli todistetuksi se, että karttaharjoitus ei koskaan anna aitoa kuvaa ja näkemystä konkretiasta. Asia, jota olen jaksanut vuodesta toiseen korostaa, piti paikkansa tässäkin tapauksessa. Päätöksenteon tulee perustua mahdollisuuksien mukaan paikan päällä tutustumiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa niiden helsinkiläisten, jotka suuna päänä päättävät muiden puolesta vaikkapa Kollajasta ja Vuotoksesta. Sama tulee meidän muistaa helsinkiläisten asioista päätettäessä. Ulkoistettu päällepäsmäröinti ei anna hyvää kuvaa. Jotakin täytyy kuitenkin olla vialla, jos poromiehet turvautuvat pääkaupunkiseudun asukkaisiin puolustaessaan etujaan - tässä tapauksessa vastustaessaan kyseisten altaiden rakentamista.

Sateenkaari

Keskiviikko 9.7.2008 klo 23:16 - Inkeri Kerola

Kesän ensimmäinen sateenkaari - upea kerrassaan. Ja jos vähänkin osaan horisontista ennustella, niin huomenillalla on mökkisaunan vuoro. Jotakin iloistakin ilmassa tämän kaiken vesikesän keskellä.

Itäisiltä mailta ei kuulu hyvää. Ohjuksilla leikkiminen tuntuu olevan tosiasia. Kun taustalla kaiken muun lisäksi konfliktoituvat öljy, vesi ja ruoka, ei tavallista tallaajaa paljon naurata. Rauhan hinta olisi yhä kuitenkin halvempi. Puutullitkin tuntuvat tämän rinnalla Suomen kokoisilta. Nyt kaikesta huolimatta parit rivit Mitchellia ja pahnoille.