Vallan kaappaus

Perjantai 3.2.2012 - Inkeri Kerola

Divide et impera - sanonta on opeteltu Suomen hallitusrintamassa hyvin. Joka sektorilla kuhisee. Kuntauudistuksen suunnitelmat eivät ole ehtineet vielä kuntiin asti, kun KELA on jo remontin alla.

Hitaammat opposition edustajat eivät ehdi äänestämässä käydä ottaessaan vastaan uutisia uusista hajoita ja hallitse -toimista.

Kuntauudistuksen perusfilosofia tulisi mielestäni rakentua uudistettavan valtionosuusuudistuksen myötä niin, että kuntien tehtäväksi lankeaisi ennaltaehkäisevä työ kaikilla sektoreilla. Sosiaali- ja perusterveydenhuollossa, koulutuksessa. Se tarkoittaisi, että peruskoulutus löytyisi läheltä, neuvolatoiminta läheltä, sosiaalipalvelut läheltä, mihin sisältyisi luonnollisesti nuorisotyö jne. Ja resurssointi olisi kohdallaan.

Ongelmahan on kunnissa tänä päivänä siinä, etteivät vähäiset rahat riitä kalliisiin korjaaviin toimiin. Kalliit erikoissairaanhoidon kulut kumpuavat usein hoitamattomista perusterveydenhuollon tehtävistä, koulupudokkaat jäävät jalkoihin, kun kasvatus- ja opetustyötä ei voida tehdä perusteellisesti alaluokilta lähtien. Sosiaalityössä maksetaan heitteille jätettyjen perheiden ja heitteille jättäytyneiden perheiden jälkihoitoa. Kaikki liian kallista.

Veronmaksajat ovat takuulla valmiita maksamaan veroja, kunhan saavat säällistä terveydenhuoltoa, sairaanhoitoa ja koulutusta. Nyt rahat menevät kuntien kautta jälkihoitoon, minkä seuraukset eivät kestä aina edes päivänvaloa. Tuloksia ei synny.

Siksi keskustelu sairaanhoidon kustannuksista valtiolle alkakoon. Kuntien rahkeilla ei tätä menoa kestä kukaan. Suomalaiset tuskin haluavat yksityisen terveydenhuollon invaasiota Suomen terveydenhuollon markkinoille.

Kiinnostaisi kuulla sekin, kuka/mikä taho hoitaa elinkeinotoimen edellytysten luonnista tulevassa kuntauudistuksessa. Hoitaako TEM ja kuuleeko Helsinki?

 

Pläkkiselvää

Lauantai 28.1.2012 - Inkeri Kerola

Suora kansanäänestys ei olekaan näköjään kaikille helppo asia. Eikä omakohtainenkaan. Moniin pikkuasioihinkin on vaadittu monesti kansanäänestyksiä. Alan epäillä mielipiteen esittäjien tarkoitusperiä. Elämme nyt aikaa, jolloin kansanäänestys käy kiivaimmillaan. On kysymys kansallemme tärkeästä kansanäänestyksestä. Jokainen saa ja voi suoraan vaikuttaa.

Olen ymmärtänyt, ettei kansaa haluta ohjailtavan. Ei toimittajienkaan toimesta. Saati kansanedustajien. Meille ei kantansa kertoville on suoraan esitetty vihjailuja, ketä siis äänestämme, kun emme paljasta vaalisalaisuuttamme. Minusta se on loukkaavaa.

Niille, jotka haluavat keikuttaa venettä tiedoksi, että minun ehdokkaani ei ole minulle mieluisa ehdokas. Toinen ehdokkaista on vielä epämieluisampi. Meidät pohjois-suomalaiset pistetään ratkaisijan asemaan kahden ehdokkaan välillä. Ehdokkaiden, jotka junailemalla saatiin kilpakumppaneiksi riippumatta siitä, että ehdokas Väyrynen teki todella mainion vaalituloksen.

Kuten mainitsin alueuutisissamme, asiaosaamisella on merkitystä, mutta valintani teen vanhanaikaisten perusarvojen pohjalta. Itsekin kun olen vanhanaikainen.

 

Holttia ja malttia

Tiistai 13.12.2011 - Inkeri Kerola

Tänään on kuristeltu euroa, opastettu euromaita ja ojennettu maan hallitusta. Käsien levittely on ollut merkkinä siitä, ettei kellään ole rehellisesti sanottuna oikeaa ja lopullista tietoa Suomen sitoumuksista EU:n rötösmaiden tukemisoperaatiossa. Huolestuttavaa. Joku käytti jopa puheenvuoron todeten, ettei velka ole ongelma, vaan korot. Hohhoijaa.

Yllättävän yksituumaisiksi oli hallituspuolueiden puheenvuorot formuloitu, vaikkakin erimielisyys määräenemmistö -periaatteesta koettelee hallituspuolueita.

Eurokriisi ei ole ainoa kriisin luoja hallituksen sisällä. Siellä muhii isoja erimielisyyksiä siitä, miten löydetään rahoitusta eri kohteisiin. Nämä kohteet eivät sitten ole mitään pilipalitarpeita, vaan puutteet ovat kolminumeroisia miljoonalukuja.

Että huolta pukkaa ovista ja ikkunoista. Ei taida valepukitkaan auttaa.

Talouslinjauksia

Torstai 24.11.2011 - Inkeri Kerola

Kesällä 2011 hallitus kokosi ohjelmansa ja päätti talouslinjauksistaan. Silloin onni oli hehkeimmillään ja tärkeintä oli, että kaikki kutsutut vastasivat kutsuun myöntävästi. Ehtoja oli niin paljon, että konsensus jouduttiin hakemaan ylioptimistisilla ennusteilla. Kasvu yliarvioitiin, työllisyys yliarvioitiin ja menot aliarvioitiin. Muuten ei päästy sopuun. EU -asiat ovat vielä oma tarinansa.

Tänään ajellaan mollin sävelin. Edessä ovat tosiasiat. Yksistään nuorisotyöttömyyden hoito vaatisi 400 - 500 milj. euroa ministeriön virkamiehen mukaan, mutta siihen on varattu 60 milj.

Kehyskeskustelussa kävi ilmi, että keskustan esittämä arvonlisäveron nosto ilman ruoan ja lääkkeiden alv:a sai osakseen ilkuntaa. Rohkenenkin kysyä, mahtaako hallitus välttyä ensi vuoden puolella alv:n nostolta?

Vastaus kuultanee maaliskuussa vuonna 2012.

Valtaa

Keskiviikko 23.11.2011 - Inkeri Kerola

On tämä ihmisten ruokatottumuksiin vaikuttaminen mallillaan. Parhaaseen kinkuntilausaikaan kuljetetaan porsaat pällisteltäviksi keskelle Helsinkiä. Milloin saadaan aidosta eläinrääkkäyksestä aikaan oikea kapina. Missä on luvanvaraisuuden raja? Kuinka kauan aktivistien annetaan mellastaa?

Luulenpa, että kohta syntyy vastareaktio. Nälkä opettaa, sen ovat Suomen viisaat joskus sanoneet.

Nuorison päivät

Tiistai 22.11.2011 - Inkeri Kerola

Eilinen ja tämä päivä ovat pyörineet nuorison asioissa. Miksikö?

Eilen vierailin Haukiputaalla työpajassa ja tänään kävimme ottelua salissa siitä, miten opintotukimalli meillä Suomessa toimii.

Monilta ja varsinkin yhdeltä edustajalta jäi huomaamatta se tosiasia, ettei kaikilla vanhemmilla ole taloudellisia varoja kouluttaa omilla varoillaan lapsiaan, mikäli heitä sattuu olemaan perheessä useampi. Onko siis oikein, että perheen nuorikon, joka sattuu saamaan työpaikan, palkkatulo vaikuttaa perheen saamiin etuuksiin. Eikö tämä malli ruoki sitä, ettei nuorikon kannata mennä töihin, kun koko perhe saa siitä oman negatiivisen osansa. Perusongelma on, että lainsäädäntömme tunnistaa vain kaksilapsisen perheen. Työhön kannustavuus puuttuu.

Eilinen työpajavierailu oli valaiseva. Päivittelimme yhdessä, kuinka nuorten yhteiskuntatakuu voi toimia näillä eväillä. Yksi iso ongelma on siinä, että nuori, saadessaan työpajapaikan, saa olla kohteessa vain tietyn ajanjakson. Sitten lainsäädäntö määrää karenssiajan. Tänä aikana syrjäytymisvaarassa oleva nuori luisuu jälleen ulos "ryhtiputkestaan! Sama prosessi aloitetaan taas alusta muutaman kuukauden kuluttua. KUSTANNUSTEHOKASTAKO?

Ei siis ihme, että työministeriön virkamies jo ihmetteli, voiko hallituksen yhteiskuntatakuu koskaan toteutua. Bluffiako, ministeri Ihalainen?

Kotus

Perjantai 18.11.2011 - Inkeri Kerola

Kotus on meidän kielimurteessa jonkinlainen kyhäelmä, mökintapaista rakennelmaa muistuttava tapaus. Mutta entäpä lainsäädännössä? Se onkin kotimaisen kielen tutkimus/ksen keskus. No tänään kuuntelimme sitten valmisteltua lainsäädäntöä aiheesta. Saamelaiset olivat pistäneet ranttaliksi. He haluavat hallita itse kielenhuoltonsa. Saamelaiskäräjien alaisuudessa.

Tulipa mieleeni siinä kuunnellessa lapinpukuun sonnustautunutta mieshenkilöä, että mitenkähän saamme puolestamme tämän oman kansalliskielemme pidettyä hallinnassa. Niinku -tota -puhujia alkaa olla jo niin, että hirvittää. Lappiin vimma ei liene vielä levinnyt.

Ja taloudesta kuiskitaan, että talouden suurvallat tulisi pistää EU:n peräsimeen. Ei käy, sanoo purjeen virittäjä. Liittovaltio kolkuttelee liian lähellä. Nyt on Väyryspaavolle tilausta.

Veden voima

Torstai 17.11.2011 - Inkeri Kerola

Ruuan kyytimieheksi toivottavasti markkinoidaan suomalaista puhdasta vettä. Käsitykseni veden voimasta kilpailutekijänä vain vahvistuu. Suomalainen maatalous voi hyvin siksikin, että meillä on pohjavesivarannot, mitkä monilta mailta puuttuvat kokonaan. Voimme jokainen vaikuttaa siihen, miten paljon kulutamme turhaan vettä.

Suomen karppaajien muotivillitys on kymmenen vuotta sitten Amerikoissa vellonut aalto, mikä on saavuttanut Suomen rannikon. Sopii siis tarkastella, mikä aalto velloo nyt jenkkilässä. Sitä maistelevat jenkkitrendistit kymmenen vuoden päästä kotomaassa.

Arvatkaapa muuten, miten paljon vettä kuluttaa possun kasvatus syöntikuntoon.

 

 

 

 

Vesi ja ruoka ovat siis kimpassa. Ne ovat elinehtoja, joita meidän tulee arvostaa. Kaikkialla ei ole näin.

Hallituksen vähäosaiset

Keskiviikko 16.11.2011 - Inkeri Kerola

Tänään havaitsimme - aika monet meistä edustajista -, että hallituksen vähävaraiset ovat eri ihmisiä kuin viime hallituksen vähävaraiset. Hallituksilla on siis arvovalintoja, jotka perustuvat ideologiaan.

Ymmärrän kyllä, että sekä sosialidemokraatit ja kokoomus ohjaavat mieluusti ansiosidonnaisen työttömyysturvaan, eli hyväosaisille lisää euroja. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että vasemmistoliitto peesaa ratkaisua. Olen pitänyt heitä perusturvaihmisinä, mutta ideologia näyttää muuttuneen.

Hallitus on nimittäin päätynyt korottamaan työttömän perusturvaa 300 milj. eurolla, mikä sinänsä on hyvä asia. Tosiasia on kuitenkin, että tuosta summasta lähes puolet ohjautuukin hyvän tulotason omaaville henkilöille - ei suinkaan niille, joille kohdennuksen on markkinoitu menevän.

Ajat muuttuvat Erkkiseni!

 

Kouluruokailusta

Tiistai 15.11.2011 - Inkeri Kerola

Ruoka on noussut julkisen keskustelun keskiöön. Hyvä. Raaka-aineista löytyy kritiikkiä. On karppauksen terästäjää sunmuuta. Muutama pieni, käyttökelpoinen ja pettämätön periaate kouluruokailusta.

Monille lapsille kouluateria on ainoa ateria päivässä. Siksi perusraaka-aineista peruskotiruokaa. Suomalainen ruokakulttuuri etusijalle, mutta myös makuja maailmalta piristykseksi väliin.

Raaka-aineet läheltä. Päättäjät ja virkamiehet selkä seinää vasten periaatteella: meidän kunnassa raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista. Rahaa hussutetaan tyhjempäänkin monessa kunnassa.

Ruokailusta kasvatushetki sekä koulussa että kotona. Kouluhenkilöstö syömään koululaisten kanssa samoihin pöytiin. Sillä se tapakulttuuri siirtyy. Jos ruokaa jää edellispäivältä, sitä voi syödä uuteen kuosiin laitettuna seuraavana päivänä. Näinhän kotonakin teemme. Ainakin minä.

Yrittäjyyttä historiassa

Sunnuntai 13.11.2011 - Inkeri Kerola

Ehdin sentään Väyrysen puheelta yrittäjäjuhliin. Väyrysestä sen verran, että petrannut oli. Täytyy kyllä sanoa jo ääneen, ettei käsityskykyni yllä hänen kruunu-teoriaansa. Sen verran kaukaa se on haettu. Ehkäpä se jonakin päivänä vielä aukenee.

Yrittäjäjuhlien juhlapuhujana oli emeritus-maaherramme Eino Siuruainen. Tutkijan perinteitä kunnioittaen hän avasi yrittäjyyden syntymistä Suomessa. Hänen teesinsä oli, ettei yrittäjyyttä syntynyt sotien jälkeen, koska maanviljely ja teollistaminen veivät veronsa sotakorvausten maksun muodossa. Osa väestä muutti Ruotsiin. Ainakin yksi yritysaalto jäi siis nousematta.

Toinenkin huomio meillä oli yhteinen. Nuorten näköalattomuus. Jos kutsunnoissa kolmasosa tulokkaista jää ulkopuolelle, ei ennuste ole paras mahdollinen.

Mistä yrittäjät, kun julkinen sektori nielee vissin määrän?

Latausta

Torstai 23.6.2011 - Inkeri Kerola

Latinkia ilmassa hallituksen aitiossa. Mahtoikohan pääministeri Katainen jo ennakkoon suitsia ensi viikon varalta keskustelijoita vai oliko kohteena sittenkin hallituskumppani vasemmalta. Talouden madonluvut ovat tiedossa, mutta demarit pelkäsivät leikkuri edellä rämpimistä hallitusneuvotteluista ulos. Tuskin kukaan uskoo, että taikasauva pyöräyttää yllättäviä kasvulukuja eteemme.

Joka tapauksessa vaikeista ajoista varoittaminen on paikallaan. Etenkin, kun tavallisen taloudenkin ylläpidossa on tekemista tänä päivänä.

Vasemmalle

Keskiviikko 22.6.2011 - Inkeri Kerola

Kuinka vasemmalle olisi pitänyt viedä, että vasemmisto olisi pysynyt ehjänä. Tarkoitan tietysti tätä muodostettua uutta hallituskoalitiota.

Taidetaan olla siirtymässä aikaan, jolloin rajat eivät enää pidä. Yhteinen sopimus ei velvoita. Yksittäiset asiat vievät ryhmiä kuin ämpäri kaivonveiviä päästettäessä vapaalle.

Onko kyseessä suuntaus vai yksittäinen ilmiö ajassa? Yhä enemmän pöytiimme joka tapauksessa kertyy epämiellyttävyyksiä. Rakenteiden purkaminen yhteiskunnassa on aina vastenmielistä puuhaa. Tiedämme sen jokainen:uuden talon pystyttäminen on vertaansa vailla. Mutta ruvetapa purkamaan - ei kiva. Ja sitä purkamistyötä tälle hallitukselle on luvassa.

Ruodinta alkoi

Tiistai 21.6.2011 - Inkeri Kerola

Tänään ruodin hallitusohjelman muutamia osioita. Hyviä kirjauksia paljon, mutta kukkaro ei kulje samassa tahdissa toiveiden kanssa - tosin oli samaa vikaa meilläkin ollessamme hallitusohjelman kimpussa.

Enemmän huolettavat esimerkiksi koulutusosion painotukset valtionosuuksista. Tuloksellisuusrahoitus mainitaan usein. Onko meillä enää tilaa omista edellytyksistään eteneville ja oppiville ihmisille?

Muistavatko hallitusherrat mitään puheita/-aan ennaltaehkäisyn taloudellisista vaikutuksista tai terveyden edistämisen vaikuttavuudesta?

Nuorison tukeminen jää sekin liian vähälle huomiolle - vielä vähemmälle kuin omassa ohjelmassamme viime kaudella - oikeasti.

Vappupuhe 01052011

Maanantai 2.5.2011 - Inkeri Kerola

Suomen eduskuntavaalit jäävät historiaan yllättävinä muutosvaaleina. Suuri osa suomalaisista käänsi selkänsä keskustalaiselle politiikalle kun vaihtoehtona oli houkutteleva populismi.

Keskusta kärsi historiansa suurimman vaalitappion, itse asiassa mikään puolue ei ole itsenäisyytemme aikana kokenut vastaavaa. Menetimme 170 tuhannen suomalaisen luottamuksen viime vaaleissa, mikä tiesi sitä, että eduskuntaryhmässämme on vain 35 kansanedustajaa.

Emme luvanneet vaaleissa enempää kuin mihin laskimme kantokykymme riittävän. Se oli liian vähän kansalaisille. Emme halunneet läikyttää eriarvoisuuden kuppia, emme kylvää vihaa. Asiallisuus ja vakaus ei purrut. Toivon, ettei käytyjen vaalien teemoista rakenneta pysyviä, ihmisiä rikkirepiviä raja-aitoja. Siltoja me tarvitsemme.

Moni on haikaillut punamullan olevan Keskustan ainoa poliittinen kumppanuus -vaihtoehto. Jos näin on, saa Keskusta sanoa hyvästit painoarvolleen poliittisessa kartassa. Keskusta ei voi eikä saa olla puolue, missä jaotellaan kumppaneita. Keskustan on oltava omaleimainen, etsittävä paikkansa ja painoarvonsa kunkin poliittisen liikkeen kanssa. Meillä on yhteistä sekä oikealta että vasemmalta. Vahva valtakirja, hyvä poliittinen itsetunto, päivitetty ohjelma ja tilannetaju mahdollistavat toimimisen kaikissa koalitioissa. Ei toisia myötäillen vaan oman linjan mukaan toimien. Tässä on opettelun paikka Keskustalla. Sosialidemokraatit ja Kokoomus eivät ole sama puolue kuin syvän punamullan aikaan. Molemmat ovat muuttuneet.

Kansanvallan edessä on oltava nöyrä niin voiton kuin tappion hetkellä. Kansalaisten mielestä emme tällä kertaa ansainneet tämän parempaa, eikä siitä voi valittaa. Moni äänestäjä on kuitenkin jo ehtinyt todeta, ettemme tarkoittaneet tällaista tulosta. Oikeus päätöksentekoon on jokaisella äänioikeutetulla suomalaisella. Jokainen ääni on yhtä arvokas. Aku ankka –vaaleja ei ole olemassa. On olemassa äänioikeus. Sillä vaikutetaan ja se johtaa aina oikeaan tulokseen. Sellaiseen kuin äänestäjät tahtovat.

Politiikassa on aina katsottava eteenpäin. Me tulemme hallituksen parlamentaariseksi vastavoimaksi. Uskallamme haastaa ja kyseenalaistaa. Haastamista ja oppositiopolitiikkaa voi tehdä tyylikkäästi ja hyvällä maulla. Räksyttävää oppositiopolitiikkaa meiltä on turha odottaa. Tulemme toimimaan rakentavalla ja vastuullisella tavalla.

Kansalta saatu valtakirja velvoittaa Keskustaa oppositiosta käsin kovaan työhön kannattajillemme tärkeiden asioiden ajamiseksi. Meidän vastuullamme on valvoa niiden lupausten täyttymistä, mitä hallitusta muodostavat puolueet ovat vaalikeskusteluissaan tarjoilleet. Presidenttimme ei muistuttanut niistä turhaan. Tiedämme varsin hyvin, mitkä ryhmittymät Suomessa tarvitsevat kipeimmin apua. Meidän on turha puhua vaikkapa veronmaksukyvystä, ellemme saa kaikkia nuoriamme koulutus- ja työelämään. Heidän työlleen tulee rakentumaan tulevaisuuden Suomi.

Suomen menestyksen yksi keskeinen tekijä löytyy ihmisten välisestä tasa-arvosta. Suomi on yksi me, täällä ei ole ollut, eikä saa olla heitä ja meitä. Yhteisesti kannamme vastuuta siitä, ettemme anna jalansijaa eripuran kylvämiselle.

Nyt ja tulevaisuudessa Suomesta ei voi puhua irrallisena saarekkeena, vaan osana avointa maailmaa. Eurooppa on elänyt epävakauden aikaa. Suomi on sitoutunut osaltaan ongelmissa olevien maiden taloustilanteen vakauttamiseen, jotta tulipalo ei leviäisi enempää. Kaikki ratkaisut on kuitenkin tehty ja tullaan jatkossakin tekemään lopulta suomalaisten parhaaksi.

Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta alkaneella vaalikaudella Suomi on entistäkin ehyempi ja yhtenäinen. Välittäminen ja vastuullisuus rakentavat yhteisöllisyyttä. Sen paras mittari on tapamme suhtautua lapsiin ja vanhuksiin – kaikkiin heihin, jotka eivät itse kykene pitämään ääntä itsestään. Ei vain sen ääni voi ratkaista, joka huutaa eniten.

 

Tänään

Sunnuntai 17.4.2011 - Inkeri Kerola

Tälle päivälle sattuu monta "juhlapäivää" päällekkäin. Monien syntymäpäivät, kastajaiset tai muistotilaisuus. Meillä on piispantarkastus. Se ei satu kohdalle usein. Päätin osallistua.

Tänään ratkeaa myös Suomen nelivuotiskauden linja. Kansa tekee itselleen sopivimman ratkaisun. Sitä on kunnioittaminen.

Käyn itsekin äänestämässä tänään. Toivon, että mahdollisimman moni tekee samoin. Tämä ei ole tapa vaan oikeus.

Kun vaalityö on osaltani nyt ohi, kiitän kaikkia. Ilman tukea on mahdoton käydä kampanjaa. Aidot ihmiset ovat tukena kaikkina hetkinä. Suomi ja me kaikki  tarvitsemme aitoja ihmisiä edelleen.

Kiitos!

 

Melkein kaksitoista

Perjantai 31.12.2010 - Inkeri Kerola

Onnea koulu

Torstai 16.12.2010 - Inkeri Kerola

Tänään tapahtui se, mitä toivoin. Rastit vedettiin tuntijakouudistuksen päälle. Ministeriössä tavoiteltiin taito- ja taideaineiden lisäystä, mutta ajauduttiin uudistamaan tätä osiota vain joidenkin oppilaitten osalta. Mielestäni KAIKILLA oppilailla tulee olla oikeus ja mahdollisuus kartuttaa taitojaan eikä vain valinnaisuuden avulla.

Ehdotettu malli olisi koitunut joidenkin kuntien ja koulujen etuoikeudeksi. Tätä en voi kannattaa. Valinnanvapaus on sitä, että on tarjolla useita vaihtoehtoja, mistä voi valita. Se ei ole sitä, että tarjotaan yksi vaihtoehto, mikä on valittava.

Toivon, että seuraava malli rakennetaan siten, että oppilaat hyötyvät, rahoitus turvataan ja samalla opettajankoulutus rakennetaan tukemaan ennakkoon uudistusta.

Uhka käy ulkoa vai syökö se sittenkin sisältä?

Perjantai 10.12.2010 - Inkeri Kerola

Valtiovarainministeriö julkaisi näkemyksensä Suomen kesto- ja kantokyvystä. Miksi puhua ensimmäisenä leikkauksista ja sosiaaliturvaan puuttumisesta? Pieni vinkki VM:n suuntaan. Sosiaali- ja terveysministeriön sisältä löytyy jälkiseuraamusten hoitoon miljoonia miljoonien perään. Onko tämä VM:n mielestä järkevää talouden pitoa?

Pistetäänpä asiat arvojärjestykseen. Ensin ennakoiviin toimiin euroja riviin. Esimerkkinä lastensuojelu. Kuinka edullista sijoittaa vaikkapa kotiavun lisäämiseen sen sijaan, että hoidamme kalliita koko perheen jälkiseuraamuksia miljoonilla ja taas miljoonilla. Aloitetaan vaikka tästä. Leikkaamalla ei aina säästä.

Lapsen oikeudet

Lauantai 20.11.2010 - Inkeri Kerola

Onko oikein, että vain tänään lupaamme puhua lasten oikeuksista? Onko oikein, että lasten etu lukee vain julistuksissa?

Missä on aikuisen vastuu, jos lapsen koti vaihtuu toiseen useita kertoja vuodessa?

Teemmekö aidosti ratkaisuja, mitkä palvelevat enemmän lasta ja hänen tasapainoista kehittymistään?

Älä sano pyrkiväsi tekemään lapsen parhaaksi, vaan tee niin.