Pökköä pesään suomalaiselle koulutusjärjestelmälle

Suomenmaa  3.5.2006

Meidän suomalaisten on syytä olla ylpeitä koulutusjärjestelmäs-tämme. Useissa kansainvälisissä peruskouluvertailuissa Suomen oppimisympäristö niittää mairittelevia sijalukuja. Suomen koulutusta pidetään tasa-arvoisena ja korkeatasoisena. Suomen antelias opintotukijärjestelmä taas on maailmanlaajuisesti aivan oma lukunsa. Sokeaan tyytyväisyyteen ei silti ole aihetta, päivittämistä kaipaa sekin.

Pohdimme muutaman opiskelijan kanssa erilaista, kannustavampaa opintotukimallia, jonka haluan heittää pureskeltavaksi. Mitä sanoisitte järjestelmästä, joka toimisi bonuskortin tapaan. Saat tietyn bonussetelin, jolta tippuu rahoitusta opintosuoritusten / viikkojen / pisteiden mukaan. Toiset opiskelijat, joille opiskelu on päätoimista, saavat tällä menetelmällä koko potin. Ne opiskelijat, joilta suoritukset venyvät, saavat tukea suoritustensa mukaan.

Avoimeksi nostin kysymyksen opiskelijoista, joiden elämäntilanne estää päätoimisen opiskelun. Näitähän ovat esim. synnytysten ja äitiysloman, asevelvollisuuden tai sairastamisen vuoksi opiskelusta vapautetut opiskelijat. Nykyisen mallin mukaankin he saavat virallista lykkäystä opinnoilleen, ja ovat tiettyjen sosiaaliturva-etuuksien oikeuksien piirissä.

Toinen epäkohta, joka liittyy myös päätoimisuuden määritelmään, on työssäkäynti. Olen sitä mieltä, että työssäkäynti tulisi sallia ilman mitään erillisiä rajoituksia virallisen lukukauden/opiskelun ulkopuolella. Asiaa on perusteltu eriarvoisuudella esim. kesätöiden suhteen. En ymmärrä, eikö eriarvoisuutta ole sitten siinä, että kaupungeissa opiskelevat saavat tehdä iltatöitä kassoilla, siivouksessa ym. Tällaista mahdollisuuttahan ei ole opiskelijalla, joka opiskelee syrjäisemmillä alueilla, joissa työmahdollisuuksia ei ole kaupunkielämän tapaan.

Monissa paikoin on siis parannettavaa, ja varsinkin korkeakouluopetuksessa on myös läpimätiä toimintamalleja. Koulutuspoliittisen selonteonkin mukaan päällekkäisyydet koulutuksessamme ovat silmiinpistävä epäkohta. Jämerä koulutuspohjamme tarjoaa kaikesta huolimatta hyvän ponnistusalustan ikärakenteemme ja maapalloistumisen vaatimille muutoksille. Jos ja kun haluamme pysyä kilpailukykyisenä, täytyy koko koulutuskaaren alusta loppuun suunnata kapasiteettia niin, että versovia erityislahjakkuuksia ravitaan, ja heihin suunnataan riittävästi valoa, mutta ei ns. perusoppilaiden kustannuksella. Tämä on yhteiskunnan ja oppilaan yhteinen etu.

Niin tasa-arvoista ei koulutus saa olla, että siitä syntyy tasapäistävää. Koulutuksen, ahkeran opiskelun ja sivistyksen merkitystä turvalliselle ja toimivalle yhteiskunnalle ei voi koskaan korostaa liikaa. Latinalaisista sananlaskuista joka ainoa on silkkaa totta, ja etenkin yksi niistä: Kaikki opiskelu on merkityksellistä. (-Nihil in studiis parvum est.) Tämä korostuu eritoten nyt, kun on ryhdytty arvottamaan myös ammatillisen puolen osaamisen tärkeyttä.