Lapsistammeko suorituskansalaisia?

Suomenmaa  29.5.2006

Kouluelämää on revitty, muutettu ja myllerretty viime vuosina suunnalta jos toiselta, eikä loppua näy. Viimeisin haihatteluista, Antti Kalliomäen ajama ja Kirsi Lindroosin tukema ajatus koulupäivän rakenteen uudistamisesta on kirvoittanut viljalti vasta-argumentteja. Niin pitääkin olla. Rakennemuutoksen keskeinen uudistus olisi, että pienten oppilaiden koulupäivästä tulisi vähintään aikuisten työpäivän mittainen. Pitempään päivään yritettäisiin sisällyttää se harrastetoiminta, jota oppilaat harjoittavat nyt omaehtoisesti, omalla ajallaan.

Opetushallituksen pääjohtaja on puolustanut tätä, suoraan sanoen, sosialistista päähänpistoa mielekkään tekemisen mukanaan tuomalla hyvän olon ja motivaation lisääntymisellä. Toinen väite kuului, että koulukiusaaminen vähenisi. Kymmenen hyvää ja kaksikymmentä kaunista! Kuitenkin jo arkijärki kertoo, kuinka korni on ajatus, että tällä uudistuksella auvo aukeaisi.

Niin koulutilojen enempi käyttö kuin lasten hyvinvointi ja motivointi ovat eittämättä hyviä asioita. Niiden saavuttamiseksi täytyy kuitenkin löytyä keinot koulujen sisäisistä opetusmetodeista sekä kodin tuesta. Ehdotettu malli muistuttaa kovasti Hitler-Jugendia: Lapsista puserretaan standardimuotilla mediaanikansalaisia, jotka rintarinnan opettelevat, tai pannaan oppimaan laatuelämää.

Lapsilla on nykyään paljon erilaisia urheilu-, taide- sekä muita harrastuksia. Osalle lapsia terapeuttisin luppoajan hyväksikäyttö on olla tekemättä mitään. Kuinka on kuviteltavissa, että peruskoulun liikunnanopettaja järjestää Petterille vesipallotreenit, musiikin opettaja puolestaan Elviiralle klarinettitunnin? Yhtälö ei ole mahdollinen. Suuri osa lapsista turhautuisi varmasti. Tämäkö olisi omiaan vähentämään koulukiusaamista? Uudistuksen sisältämä ajatusmalli on ihmisyyden ja luovuuden teurastusta parhaimmillaan.

Kuinka olisi laita opettajien? Mistä kaivettaisiin rahat, mistä louhittaisiin motivaatio? Päivä pitenisi, työn määrä kasvaisi. Historia on jo opettanut, ettei kolhoosikoulujärjestelmä toimi. Eiköhän haudata tämä hapatus vähin äänin. Suunnataan mieluummin mielikuvituksemme keksimään keinoja, joilla lasten kiusaamiseen ja hyvinvointiin voidaan todella vaikuttaa. Kehittämistä on kodin ja koulun yhteistyössäkin. Oma lukunsa on vielä se, että Kalliomäki - Lindroos -linjalla siirretään yhteiskunnan harteille hiljaisuudessa lapsen kasvatusvastuu. Mitä muuta se merkitsee, jos lapsi käy nukkumassa vain yönsä kotona, syö aamupalan ja lähtee työpäiväänsä suorittamaan?

Kesä on hiirenkorvalla. Kevätlukukauden viimeinen viikko palkitsee uurastajansa sekä opetus- että oppimisnäkökulmasta katsottuna. Nyt on aika onnitella ammatillisista oppilaitoksista valmistuvia sekä uusia ylioppilaita. Molempia odottavat juhlat - ja juhlan jälkeen haasteellinen elämänpolku. Onnea myös sen kulkemiseen!