Enemmän valinnanvapautta

Raahen seutu  13.6.2006

Me suomalaiset olemme jääräpäistä kansaa. Luulemme tietävämme, mikä meille on parasta. En epäile hetkeäkään tätä luulon oikeellisuutta. Elämä vie yleensä omia latujaan, vaikka suunnitelmamme olisivat minkälaiset. Omista haaveistamme leikataan elämän mukanaan tuomilla yllätyksillä kärki pois, ja jäljelle jää toteuttamiskelpoinen osa. Siinä voimme hyödyntää valinnan vapautta. Pakkoahan meistä kammoksuvat kaikki. Valinnan vapaus on sitä merkityksellisempää, mitä lähempänä jokaista ihmistä itseään se on. Ainakin elämämme alku- ja loppupäässä valinnan vapaudella on erityistä merkitystä, sillä olemme toistemme armoilla - toinen enemmän, toinen vähemmän.

Elinympäristöllä on vaikutuksensa paitsi lapsuusikään myös aikuisuuteen. Ikääntymisen myötä elämän kanssa oppii sinuksi, mutta vanhuudessa ihminen ei enää sopeudu hevillä uuteen ympäristöön. Vaikutukset näkyvät haluttomuutena ja monin eri tavoin riutumisena. Elämäntilanteiden muutokset ovat takuuvarmasti vaikutuksiltaan kovempia isovanhempiemme sukupolvelle kuin jälkeemme tuleville sukupolville. Maailmankiertäjien on mutkatonta heittäytyä vuokrakämpästä toiseen, maasta toiseen - ja lopulta hoitokodista toiseen.

Seutukunnassamme on suunniteltu pitkään erilaisia hoitomuotoja ja malleja asukkaittemme tarpeiden tyydyttämiseksi. Äkkiseltään on myönnettävä, että perheiden ja talouksien omat toiveet ovat jääneet taka-alalle näissä suunnitelmissa. Riittävä Raahe -lisä lapsille tai omaishoidontuki vanhuksille on takuulla ainakin kaikkien veronmaksajien hyväksymä käytäntöön saatettavaksi. Veikkaukseni on, että vaikka lisällä on paha kaiku taloudellisessa mielessä, seuraukset ovat parempia hoitomuodon valinnan vapauden toteuduttua.

Tässä vaiheessa ehätetään kertomaan, että näinhän meillä toimitaan, mutta totuus on toisenlainen. Omaishoidon uuden lain myötä omaishoitajille maksettavien palkkioiden alaraja nostettiin 300 euroon sekä säädettiin 600 euron vähimmäishoitopalkkio omaishoidon lyhytaikaisiin siirtymävaiheisiin. Uuden lain myötä kuntien valtionosuutta lisättiin neljällä miljoonalla eurolla. Kunnissa tilanne ei näyttäydy ruusuisena. Omaishoidon tuen asema on epävakaa ja selkiytymätön. Järjestelmää käytetään kuitenkin laitoshoidon korvikkeena. Vapaapäivien järjetelyt eivät myöskään toimi lain tarkoittamalla tavalla.

Palveluseteli sekä lasten että vanhusten hoidossa olisi ainakin valinnan vapautta lisäävä ratkaisu, joka tulisi toteuttaa pikaisesti. Entä mistä rahaa? Tuumailen, että koko ajan juoksevilla suurilla korkomenoilla olisi käyttöä järkevämpäänkin kohteeseen. Suurien yhteisöverotuottojen myötä taisi hämärtyä, ainakin omassa kunnassamme, tulo- ja menovirrat ja niiden järkevä hyödyntäminen.