Vanha voima

Pyhäjokiseutu 7.7.2006

Tänä päivänä käydään laajaa keskustelua vanhusten hoidosta, sen tilasta ja tulevaisuudesta. Samanaikaisesti, kun yhä nuorempi sukupolvi on kiinnostunut antiikista, ja vanhojen tavaroiden näyttelyt vetävät väkeä, keskustellaan siitä, miten vanhat IHMISET voivat.

On luonnollista, että vanhaa esinettä, autoa tai huonekalua fiksataan ja hiotaan näyttelykuntoon päivätolkulla. Rasvataan, suoritetaan loppusilaukset ja kiidätetään ihmisten ihasteltavaksi. Vanha vetää ja kerää katseita. Mutta miten saamme samanlaisen innostuksen viriämään enemmän myös vanhusten huomioimisen suuntaan? Ja vielä on tehtävä se epämiellyttävä kysymys meille kaikille: huollammeko vanhuksiamme samalla antaumuksella kuin kiillotamme kuparipannuja tai perittyjä hopeitamme?

On onni, että Rouva Suorasuu, Sirkka-Liisa Kivelä antoi täyslaidallisen päättäjille, hoitajille ja omaisillekin, siis koko yhteiskunnalle siitä, mitä vanhuksille kuuluu. Koska Suomeen ei mahdu keskusteltavaksi yhtä asiaa enempää kerrallaan, on paikallaan, että asiaa pidetään vireessä koko ajan. Kivelän kommenttien seurauksena ministeriö on ryhdistäytynyt miettimään, mihin puututaan ensin, mihin reagoidaan seuraavaksi.

Oleellista on keskittyä ensin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön koulutuksessa vanhustenhuollon eettisiin kysymyksiin, vanhusten oikeuksiin, oikeudenmukaisuuteen ja inhimilliseen kohteluun. Tätä kautta alkavat päättäjien nyörit aukeilla, ja joudumme katsomaan totuutta silmiin. Vanhusten hoidon nykyiset laatusuositukset ovat vuodelta 2001. Suositukset on tarkoitettu kuntien päättäjille ja johdolle välineeksi, jolla he voivat kehittää vanhusten palveluja paikallisista tarpeista ja voimavaroista lähtien. On aiheellista tutkia, onko laatusuosituksista muotoutunut minimitaso, joka useimmiten vielä alitetaan.

Kun vanhukset usein miettivät jälkikasvunsa elämää, elävät sen rinnalla murehtienkin, on luonnollista, että monista syistä johtuvaan masennukseen joutuu yhä useampi vanhus. Vanhusten masennuksen hoidon järjestäminen vaatii mallin, johon sisällytetään paitsi julkinen palvelujärjestelmä, myös yhteistyö järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien kanssa.

Meillä on hyvät kokemukset Voimaa vanhuuteen -ohjelmasta, jonka tavoitteena on parantaa ikäihmisten lihaskuntoa ja toimintakykyä. Kun useat tämänkin kolumnin lukijoista pyörähtävät Weteraanikone -päivillä Oulaisissa tulevana viikonloppuna, ottakaamme oppia.

Kaikki ne viikatteet, sirpit ja aurat, joita me nyt ihastelemme näyttelykappaleina, antoivat elannon, mutta myös perusvoiman esi-isillemme ja -äideillemme. He tekivät työnsä voimalla, ruisleivällä ja sitkeydellä. Se voima loi peruskunnon, jonka turvin moni vanhus jaksaa edelleen sairauksiensa keskellä. Kestääköhän meidän nörtti- ja bodari -sukupolven henkinen ja fyysinen kantti kaikki elämän karikot? Merkit ovat huolestuttavia.