Kateus käyttövoimana

Raahen seutu  11.7.2006

Ammattipiirit ovat vatvoneet maataloustukien julkisuutta viime päivinä. Grillien ja nuotioiden äärellä on hyvä pysähtyä suupieliä maiskutellessaan pohdiskelemaan, mistä maataloustuissa oikein on kysymys. Tukien kohteena olevat ihmiset sattuvat olemaan niitä, jotka tuottavat kotimaista raaka-ainetta grillaukseen. Tuorerehut ja kuivaheinät on tehtävä, mikäli mielii karjansa ruokkia pyryillä ja pakkasillakin.

Koomisinta on se, että mitä kovempi helle, sen paremmat heinät saadaan suojaan. Viljatilalliset puolestaan odottavat sadetta, että vilja joutuisi. Sään merkitys on suuri viljelijöille. Kun luonnon kiertokulku on mikä on, hyvä ravinto ja elinolosuhteet eläimelle tuottavat yhdessä parempaa suuhunpantavaa meille ihmisille syödä ja juoda. Mielenkiintoista on sekin, että viljelijät elävät byrokratian rattaissa jopa viiden vuoden aikasyklillä sitoutuen "tuntemattomuuteen".

Samanaikaisesti muu yritysmaailma senkun lyhentää talouksiensa suunnittelua, enää kvartaalitalouskaan ei tahdo riittää. Mutta entäs nämä maajussien tuet, kun rikastuvat pelkästään niillä! Olen sitä mieltä, että jos ihmiset tietäisivät edes tukien oikeat perusteet, he eivät olisi vailla mitään muuta tietoa. Kun tuet ovat erilaiset riippuen siitä, minkä tuotantosuunnan tila on kysymyksessä, on mahdotonta vetää yksioikoisia päätelmiä.

Faktahan on, että jos et tiedä kehyksiä, teet omia johtopäätöksiäsi, jotka useimmiten ovat totuuden vierestä. Tämän päivän Suomessa jokaisella kansalaisella on oikeus saada tietää jopa Pihtiputaan mummon tukihakemuksen sisältö kuntansa maataloustoimistosta. Lohtua tuonee meidän elämäämme se, etteivät viljelijätkään ole kiinnostuneita toistensa saamista tukisummista, kuinka sitten me muut olisimme? Sen verran koukeroisia ovat tukien perusteet kullakin viljelijällä, ettei mielenkiintoa riitä vatkaamaan naapurin tukisummia.

Jos nuoremman polven Pihtiputaan mummon ja vaarin saama tuki on vaikkapa 40 000 ekeä, ja tilinpäätös tilalla osoittaa yhteensä 35 000 ekeä kahden tilalla työskentelevän vuosipalkaksi, voi miettiä, mikä mättää. Eikö tuotantokustannuksia olekaan voitu kattaa tilan tuloilla? Kysymys kuuluukin, eikö viljelijöiden, kuten palkkatyöläistenkin saldon näe jokainen verotietoja seuraava. Omaisuutta saattaa olla, mutta niin on velkaakin. Se on syytä erottaa niistä kuuluisista EU-tuista.

Kuinka moni meistä on muuten kiinnostunut yritysten saamista tuista sekä EU:lta että Suomen valtiolta? Onko tiedossamme investointituet, kuljetustuet ja muut tuet. Entäpä ketkä saavat lisiä, ketkä sosiaaliturvaa ja mihin tarkoitukseen? Mielenkiintoista on sekin, että toiset vuorotyötä tekevät saavat aivan eri palkkaa kuin toiset ja että kansanedustajat, ne ne vasta kiskureita ovatkin, ja saavat kuulemma vielä puolen vuoden lomankin! En ole nähnyt koskaan kotien pihassa seteleillä täytettyjä kylpytynnyreitä. Eikä Schumacherkaan ole maailman onnellisin mies, vaikka luulisi formuloissa jo sen verran tienanneensa, puhumattakaan jalkapalloilijoista.

Jos olemme syntymässä jääneet kateutta vaille, on se varmin merkki, että olemme synnyinlahjaksi saaneet joitakin muita ominaisuuksia. Kannattaa tonkia nämä ominaisuudet ja käyttää niitä. Eipä tule mieleenkään sen koommin lähteä syynäämään Pihtiputaan mummon tukihakemuksia.