Kultasuonen päällä

Raahen seutu  15.8.2006

Kesä tuo tullessaan monenmoista kuumetta, eräs niistä on kultakuume, mikä liikkuu jo Raahessakin. Syy moiseen on luonnollisesti kullan korkea markkinahinta, minkä vaihteluväli maailmalla notkelmoi vuosien saatossa reilunlaisesti. Aina ei siis ole kullan aika.

Kun olemme eduskunnassa käsitelleet kansalaisten osallistumista YVA(=ympäristövaikutusten arviointi) -menettelyyn, ja lisäksi kaivoslain uudistamistarvetta, kiinnosti luonnollisesti kuulla tarkkailijana, miten vuorovaikutteisuus käytännössä sujuu. Ja sujuihan se. Loppumetreille maltoin kultakaivoshankkeen YVA -illassa vaieta ja kuunnella, mutta siihen se loppui. Kun kansalaisia alkoi kiinnostaa enemmän korvausten saanti eri tahoille kuin kohteen luomisen vaikutukset ympäristöön, oli pakko ottaa osaa keskusteluun. Siinä kuunnellessa tuli mieleen, että minkähänlaisia työpaikkoja meille oikein halutaan. Kun ei haluta näkyviä jälkiä maan päälle eikä maan alle, minne työpaikat sijoitetaan?

Toivon ja odotan hartaasti, että käytämme vaikutuskanavamme niin, että kaivoshankkeenkin kohdalla haemme ratkaisuja, jotka mahdollisimman vähän vaurioittavat ympäristöä. Työnteko ja ympäristöarvot ovat varmasti sovitettavissa yhteen. Onko meillä varaa kuitenkaan vaatia sellaista, minkä kanssa voimme elää, mutta mikä estää hankkeen pystyttämisen?

Kirjasimme viime keväänä eduskunnassa uraanikaivoshankkeen valmistelun tiimoilta mietintöömme periaatteen, joka estää uraaninlouhinnan nousemisen asujaimiston keskelle. Tästäkään ei ymmärtääkseni ole kultasuonemme kohdalla kysymys. Asutus on hyvän matkan päässä mahdollisesta toiminta-alueesta, ei ainakaan lähempänä kuin nykyinen rautatehtaamme.

Onnekas oli se joukko, joka sai luoduksi rautatehtaan meille aikana, jolloin oltiin tosi syvällä kuopassa Ruonan kaatumisen jälkeen eikä valonpilkkuja paljon ollut näkyvissä. Silloin ihmisillä oli hätä toimeentulosta, perheen elättämisestä. Nyt taitaa olla toisin, kun on soraääniä niinkin laajalti ilmassa vai ovatkohan sittenkin suuriäänisimmät etulinjassa?

Tosielämä kulkee kuitenkin niin, että päivittäin kohtaan ihmisiä, joita elämä runtelee työttömyyden, sairauden tai muun vuoksi. Osaa perheenjäsenistä auttaisi ainakin työnsaanti. Me emme seutukunnassammekaan elä pelkillä aluekeskusten demokratiahankkeilla. Siksi haluaisinkin kuulla, minkätyyppisiä työpaikkoja meillä ollaan valmiita vastaanottamaan. Olisipahan enemmän keinoja toimia yhteisymmärryksessä tästä eteenpäin!