Elämän ja työelämän yhteensovittamisen haasteetSuomenmaa 18.9.2006 Suomalainen työ ja työntekijä elävät murroskautta. Historiaa katsottaessa kaikki lukemat osoittavat, että työelämä on kokonaisuudessaan "keventynyt". Vapaa-aikaa on enemmän, ja työn fyysinen kuormittavuus on vähäisempi. Jotakin on kuitenkin pielessä. Tämän epäkohdan havaitsevat oman työnsä kautta ensimmäisinä hoito- ja hoivahenkilöstö. Heidän, itse ylityöllistettyjen, tulisi auttaa niitä, jotka jaksavat vielä vähemmän. Asiantuntijuuskaan ei enää ole ainoa ratkaisu työelämäkysymysten ongelmavyyhteen.
Meitä odottaa aalto, jonka myötävirrassa parisataa tuhatta henkilöä jää vuoteen 2010 työkyvyttömyyseläkkeelle. Muut eläkkeelle siirtyvät kulkevat lisäksi luonnollista reittiään työelämän ovista ulos. Useimmat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät potevat tuki- ja liikuntaelinsairauksia, mutta suurimman ryhmän statusta alkavat kantaa masennuksesta ja työuupumuksesta kärsivät. Uupuminenhan on vanhastaan tarkoittanut, että voimat loppuvat. Kaikki voimat. Kuten tiedämme, ihmisen voimat ovat kaksijakoiset, fyysiset ja henkiset. Kumpikaan niistä ei voi korvata toistaan.
Sinut itsensä kanssa -sanonta ei ole tuulesta temmattu. Sen perustalle on hyvä rakentaa elämänsä. Se ei tarkoita pullistelevan egon esilletuontia, vaan tyytyväisyys olotilaansa heijastelee paitsi työ-, myös vapaa-aikaan. Toinen tärkeä rakennuspuu on tottakai lähipiirin ihmissuhteet. Kotielämä näkyy aina työelämässä, halusimmepa tai emme. Pieleen mennyt ja risainen kotielämä vie työtä useimmiten samaan suuntaan. Kääntäen heijastusvaikutus toimii samalla tavalla.
Kuluneen kesän viestit perhetyön kentältä ovat hälyttäviä: enemmän kuin koskaan perhekriisejä, huostaanottoja ja alkoholiongelmia. On tarpeellista pysähtyä miettimään, ovatko kaikki toistensa seurauksia vai aiheuttajia.
Mitä opimme tästä? Talouden lainalaisuudet hyvän elämän perustaksi siis eivät ainakaan yksin riitä. Kolmen avainsanan: HAVING - turvalliset työolosuhteet, LOVING - tasapainoinen työympäristö ja BEING - mielekäs työ, paketissa ovat ne ainespuut, joiden yhteennaulaaminen on sekä työntekijän että työnantajan yhteiskoitos. Yhteiskunta, mutta ennen kaikkea työntekijä itse on velvollinen muovaamaan lopun rakennelmaa sopivaksi.
Elämä tuo mukanaan joka tapauksessa muutoksia, halusimmepa tai emme. Ne ovat se viimeinen koetinkivi, jossa mitataan elämään suhtautumista ja sen kestämistä. Siksi liiallinen elämän suunnitteleminen saattaa vähentää vastoinkäymisten kestämistä. |