Mutkaton viesti

Raahen seutu  14.11.2006

Kaupunginhallituksemme linjaa siitä, että veroprosenttia korotetaan juuri ja vain päätetyn verran, on mielestäni järkevää tukea. Sen ohessa joudutaan vielä tekemään aivan tarpeeksi muitakin kinaa aiheuttavia päätöksiä. Kun nyt näytään taistelevan eri kaupunginosien toimintojen lakkauttamisesta, olisi oivallinen tilaisuus järjestää pieniä kylien etujärjestöjen - asukasyhdistysten tai kyläyhdistysten edusnaisten ja -miesten neuvonpitoja konsensuksen aikaansaamiseksi. Puolikymmentä ihmistä koottuna yhteen, ilman poliittisia latauksia, saattaa avartaa omia ja vastapuolenkin näkemyksiä. Aikaakin saattaa säästyä turhilta kahnauksilta. Kukaan ei ymmärrä sitä, jos toiselta alueelta siirretään ilman perusteluja toimintoja toiselle alueelle - eikä varsinkaan entisten kuntaliitosrajojen mukaisesti!

Kaikkia ihmisiä takuulla askarruttaa kysymys siitä, miksi rahat eivät riitä. Omassa kaupungissamme vastaus on selvä. Kun elää yli varojensa, tulos ei voi olla plusmerkkinen. Mutta entä valtio, jolta odotetaan aina vain lisää? Tällä hetkellä valtion tilanne on kohtuullisen hyvä, kiitos hyvin tulosta tehneen yritysmaailman ja valtion tasapainoisen talouspolitiikan.

Työllisyyden lisääminen on kolmas tärkeimmistä vaikuttajista. Se on edelleenkin parasta soiaalipolitiikkaa. Menneinä vuosina tehtyä valtionvelkaa on kyetty lyhentämään. Ilmaisen rahan jakaminen alkaa olla yhä rajoitetumpaa. Kaikki vastuulliset päättäjät näkevät tulevaisuuden kasvavat rahantarpeet. Ne löytyvät kuntataloudesta, ikääntymisestä johtuvista menoista, mutta ennen kaikkea siitä, että veronmaksu lankeaa tulevaisuudessa yhä harvempien suomalaisten harteille. Kun emme voi koskaan olla varmoja, miten suomalainen yrityselämä, joka on aina alueensa selkäranka, menestyy Suomessa tulevaisuudessa, on koko ajan haettava taloudellisia ratkaisuja tulevia vuosia varten.

Itse olen edelleen sitä mieltä, että niitä ihmisiä, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään sairautensa, vanhuutensa tai vammautumisensa tai elämän mukanaan tuomien vastoinkäymisten vuoksi, tulee meidän muiden ensisijaisesti kannatella. Itse aiheutetut ongelmat ovatkin jo asia erikseen, sillä kuka tahansa meistä voi heittäytyä laakereilleen ja huudella apua ympäriltään. Joku voi myös katsoa etuoikeudekseen rikkoa yhteisiä verorahoilla kustannettuja ympäristömme rakennelmia ja pistää muut maksumiehiksi. Omavastuuseen kasvaminen on tulevien vuosien haaste, johon meidän kaikkien on kasvettava - halusimmepa tai emme.

Olin toissa viikolla lukiossa vierailevana "tähtenä". Hämmästyin abiturienttien valmiutta ja suorasukaisuutta ottaa kantaa asioihin. Ryhmien töinä tuotetut tulokset pirtsakoiden lukiolaisten kertomina tuottivat viestin, että "rikkaille lisää veroja ja kaikki töihin - vastikkeettoman rahan jakaminen lopetettava". Siinä meille vanhoille parroille purtavaa!