Kattilat täynnä puuroo

Suomenmaa  13.12.2006

Nyt on se aika vuodesta, joilloin hellat kuumenevat, uunit höyryävät ja kokit puurtavat. Valmistaudumme joulumielen ja hyvän ruuan vastaanottavaan olomuotoon. Me, jotka olemme oppineet höösäämään joulun aluspäivinä, emme pääse tavoistamme irti. Perusjutut on tehtävä, mutta jotakin uuttakin on aina joulupöydän yllätykseksi mukava keksiä. Kaikista hankalinta on kulkiessaan kaupassa välttyä ostamasta ihanaakin ihanampia kattausastioita, punaisia, jouluisia tai muutoin juhlan teemaan sopivia. Maanpinnalle palaaminen näissä asioissa on välttämätöntä, kun muistaa kaikki kotona olevat astioille varatut kaapit, jotka nyt jo pakkaavat käymään ahtaiksi.

Olemme suomalaisina etuoikeutetussa asemassa. Saamme raaka-aineemme läheltä astioidemme täytteeksi. Totta puhuen itse kaipaan kyllä freesejä vihanneksia ja juureksia ympäri vuoden. Valinnanvara näissä väripommeissa on kieltämättä rajoitetumpi näin sydäntalvella. Tuoreutta kaipaa paitsi väreissä, myös maussa. Yksinkertainen esimerkki on vaikkapa kotimainen kurkku, jonka maku ulkolaisen rinnalla on jotakin aivan ikstriimiä. Puhdas kotimainen ruoka on arvossaan. Jo pelkkä uhkakuva suomalaisen kinkun puuttumisesta joulupöydästä sai meistä useimmat varpailleen. Lähiruuasta on tullut suoranainen muoti-ilmiö, jonka soisi jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.

Lähiruuan määritelmiä on yhtä monta kuin on määrittelijöitäkin. Periaatteessa voisi sanoa, että kaikki ruoka joka kotimaassa tuotetaan, on lähiruokaa - mausta ja terveellisyydestä tinkimättä. Euroopan unionin jäsenyys ja kaupan vapautuminen ovat lisänneet elintarvikkeiden tuontia. Lähiruualla viitataan luonnollisesti lähellä tuotettuun ja kulutettuun ruokaan. Maa- ja metsätalousministeriön asettama lähiruoka-työryhmä määritteli vuonna 2000 lähiruuan olevan "ruuantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä".

Myönteistä määritelmää voi vielä täydentää lähiruuan positiivisilla ympäristövaikutuksilla, sillä pysyväthän kuljetusmatkat kohtuullisina. Eurooppalaisen ostokärryn ruuat kulkevat keskimäärin noin 4 000 kilometriä ennen kuin ne päätyvät kotikeittiöihin. Panostamalla alueen elintarvikkeisiin ja tarkkailemalla hieman omia valintojaan kilometrimääri hupenee nopeasti.

Lisäksi nykyisessä tuotanto-, jalostus- ja jakelujärjestelmässä ruuan alkuperä helposti hämärtyy, eikä kuluttajalla ole täyttä varmuutta mitä tuote sisältää. Viime vuosien ruokaskandaalit, hullunlehmäntaudit ja lintuinfluenssat, ovat voimistaneet alkuperätiedon tarvetta. Lähiruuassa tuotteen alkuperän selvittäminen on yksinkertaista. Suomessa käytetään myös monin verroin vähemmän torjunta-aineita ja eläinlääkintäaineita kuin Keski-Euroopan suurissa maatalousmaissa, sillä Suomessa on onnistuttu pitämään tuotantoeläimet terveinä ja kasvitaudit kurissa. Lähiruoka tarjoaa viljelijöille varteenotettavan toimeentulolähteen ja mahdollisuuden kasvattaa kilpailukykyään EU:n yhteisten maatalouspolitiikan vaatimustasolla ja kiristyvillä markkinoilla.

Lähiruoka vastaa oman alueensa kuluttajien ruokatottumuksiin ja tarpeisiin. Joulun lähestyessä perinteet elävät vahvana ja moni löytää oikean tunnelman varmasti tutuista tuoksuista ja mausta, jos maisema ikkunan ulkopuolella ei niin jouluiselta näyttäisikään. Tämän päivän maatiloilla ja elintarveketjussa on tehty pitkäjänteistä ja tarmokasta työtä.