Tekemätöntä työtä riittää

Oulu-lehti 9.7.2008

Tilastojen mukaan tulevaisuudessa tekemätöntä työtä on vielä enemmän kuin nykyään. Työvoimasta on jo monilla aloilla puutetta myös Pohjois-Pohjanmaalla. Monissa muuttotappiokunnissakaan ei enää voi puhua pakosta lähteä työn perään. Työtä on enemmän kuin on pitäjissä työvoimaa.

Kääntöpuolena asialle on se, että on olemassa käyttämättömiä työvoimareservejä. Työttömyys on maassamme vielä 184 000 henkilön kohdalla arkipäivää. Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys on vähentynyt vuoden kuluessa muuta maata hitaammin, vain 4 %. Henkilökohtaisten työnhaku-, opiskelu- ja kuntoutussuunnitelmien avulla työttömistä suurin osa on mahdollista työllistää lähitulevaisuudessa.

Pienelle joukolle työttömistä työnhakijoista työttömyyskortistossa oleminen ei ole oikea paikka. Vakuutusyhtiöiden lääkäreiden ja potilaita hoitaneiden lääkäreiden sekä työvoimaviranomaisten yhteistyötä on vahvistettava, jotta työhön terveydellisistä syistä kykenemättömien henkilöiden heikko asema kohentuisi. Sairaus muodostuu näissä tapauksissa köyhyysloukun aiheuttajaksi, vaikkei tässä yhteiskunnassa enää näin pitäisi käydä.

Yksi työvoiman vähyyden syy löytyy myös siitä, ettei nuorilla ole kiirettä työelämään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on vakiintunut käytäntö, että jopa yli puolet ylioppilaista jättäytyy koulutuksen tai tai asepalveluksen ulkopuolelle päästyään lukiosta.He hankkivat elämänkokemusta välivuosien aikana. Elämänkokemus ei koskaan ole pahitteeksi. Sitä kertyy kyllä työelämässäkin. Oulun seudulla voitaisiin kiriä tätä ongelmaa muuta maata pienemmäksi. Silläkin saavutettaisiin kaivattua kilpailuetua.

Lapsena ja nuorena kannattaa osallistua myös kotiväen ja lähipiirin kanssa yhdessä tekemiseen. Tämä tapa kasvattaa osaltaan tervettä suhtautumista työntekoon. Palkka ei ole ainut työhön kannustava asia. Itse tehdyn työn jälki ja toisten ihmisten auttaminen tuovat hyvän mielen työn tekijälle.

Mikään palvelu tai tuote ei synny ilman tekijää. Tarvitaan reipasta tekemisen meininkiä ja oma-aloitteisuutta, jotta tekemättömät työt saadaan tehdyksi. Kaikesta tarpeellisesta työstä ei makseta palkkaa. Monesti juuri vapaaehtoistyö onkin tekijälleen kaikkein antoisinta.

Ikääntyneen työvoiman arvostus on nousussa. Ihmisiä kannustetaan jatkamaan työntekoa niin pitkään kuin suinkin. Kokemusta ei kannata päästää lähtemään työpaikoilta ennen kuin ihmiset itse haluavat ansaitulle eläkevapaalle. Työelämän kiivaan tahdin vuoksi moni on kuitenkin valmis lähtemään oravanpyörästä ennen varsinaista eläkeikää. Näissä tapauksissa on hyvä pysähtyä miettimään työelämän kiireen taustoja. Teemmekö vain tärkeitä ja hyödyllisiä tehtäviä? Voisiko jostakin turhasta jäädä stressaantumatta?

Tekemämme työn tulee olla mielekästä, vaikka juuri mikään työ ei aina tunnu siltä. Mielekkyyden työhön tuo työn tulosten näkyminen ja toisten niille antama arvostus. Nykyinen tehtäväjako, eli se, että jokaiselle pienelle sektorilleen on olemassa omat ammattilaiset, hämärryttää oman työn tuloksen näkemistä. Valmistuneesta tuotteesta pitäisi löytää oma siivunsa ja onnistumisen elämyksensä. Silloin kävisi toteen se vanha viisaus - työ tekijäänsä kiittää.