Koulutyön loppusuoraa

Oulu-lehti  16.5.2007

Vielä on muutama viikko koulutyötä jäljellä peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Kokeet ja tentit ovat pian takana, ja alkaa niin oppilaiden kuin opettajienkin kauan kaipaama kesäloma.

Toivottavasti loman ohjelmaa vielä kovin tarkkaan suunniteltu. Parempi on antaa sattumuksille ja extempore -tapahtumille sijaa nyt, kun talvella niille on niin vaikea antaa valtaa. Rentouden ja omien harrastusten aika on siis ovella. Antakaamme niiden tulla!

Koululaiset ovat kevään mittaan etsineet ahkerasti kesätöitä. Työn kautta nuoret oppivat paljon yhteiskunnan toimintaperiaatteista. Lähiseudulta saadun kesätyön avulla nuoret myös juurtuvat kotiseutuunsa. Tämä kokemus on monen kohdalla ollut merkittävä todistus myös siitä, ettei työn perässä ole pakko lähteä merta edemmäksi kalaan. Sellaisia kokemuksia tarvitaan Pohjois-Suomessa yhä edelleen.

Opettajien kesä voi myös olla tiedollisesti ja taidollisesti rikastuttava kokemus. Omia ajatuksiaan ja opetusmetodejaan voi tuuletella harrastustensa parissa ja ystävien seurassa. Voipa kesäpohdintana miettiä myös opetettavien asioiden konkreettisempaa esille tuontia. Ongelmanasettelua niin, ettei valmiita vastauksia ole löydettävissä muuten kuin yrittämisen ja erehtymisen kautta.

Monestikin erityisoppilaiksi luokitellut oppilaat tarvitsisivat muuta kuin ylhäältä päin tulevaa valmiiden totuuksien luetteloa. He haluaisivat itse ottaa asioista selvää, mutta nykyinen koulumaailma ei tätä ajattelutapaa riittävästi tue. Heidät nimetään erityisiksi oppilaiksi, vaikka koulutusjärjestelmämme kaipaisi ennemminkin muutosta kuin he.

Olen viimeaikoina viehättynyt kasvatusfilosofin Tapio Puolimatkan esittämistä ajatuksista siitä, että kun opetuksen painopiste on siirretty pois moraalikasvatuksesta eli sen opettamisesta mikä on oikein ja mikä väärin, tilalle on tullut normaalistaminen. Oppilaita jaetaan normaaleihin ja epänormaaleihin. Tavoitteena on estää epänormaalien kehittyminen liian epänormaaleiksi, mutta käytännössä epänormaalin leiman antaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on lapsen minuuden kehitykselle epäedullista. Tiedot ja teoriat muuttuvat aikojen myötä, mutta minuus seuraa ihmistä koko hänen elämänsä.

Keskustelua ja kokemusten vaihtoa tästä aiheesta ei tänä päivänä vielä tarpeeksi ole. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita. Jokaisella on omat lahjansa. Lahjoja on hyvä päästä toteuttamaan itsensä ja lähimmäistensä parhaaksi. Näillä ajatuksilla toivotan kaikille koululaisille ja opettajille riemukasta kesälomaa!