Minkälaista mekkalaa Keskusta pitää?

Suomenmaa  23.7.2007

Uusi hallitus on aloittanut työnsä määrätietoisesti ja hallitusti. Tämä hallituskokoonpano on avannut Keskustallekin uusia mahdollisuuksia toteuttaa tavoitteitaan, jotka edellisessä hallituksessa ovat jääneet toteutumatta yhteisymmärryksen puutteessa.

Uuden hallituksen politiikkaohjelmat on saatu työn alle. Esimerkiksi sosiaaliturvan kokonaisuudistus on valtava urakka. Onneksi tämä hallitus uskalsi ottaa sen tehtäväkseen. Sosiaaliturvan oikeudenmukaisuus on tärkeimpiä tavoitteita heikoimpien kansalaisten asemien turvaamisessa. Yleensähän nykyään tapahtuu niin, että mitä syvemmässä ahdingossa ihminen on, sitä enemmän hänen pitäisi pystyä pitämään puoliaan sosiaali- ja vakuutusviidakoissa. Liian moni ihminen on nujerrettu hiljaiseksi. Tämä on epäinhimillistä.

Toisaalta taas sosiaaliturva ei saa syleillä ihmistä hengiltä. Mikäli ihmisellä on toimeentulon mahdollisuus ilman yhteiskunnan tukea, ei yhteiskunnan tehtävä ole passivoida häntä pysymään yhteiskunnan ulkopuolella. Passivointi ei ole kannattavaa kenenkään kannalta. Erityisesti työttömyys- ja yrityskentällä löytyy sudenkuoppia paikattavaksi asti.

Hallitukseen nousustaan Kokoomus on saanut runsaasti huomiota mediassa. Keskustalaisten on toimittava monin verroin kokoomuslaisia näkyvämmin, jotta saavuttaisi saman huomiotason. Tämä on toisaalta aivan ymmärrettävää, sillä sehän ei ole mikään uutinen, että keskustalaiset toimivat hallituksessa.

Myös vasemman laidan toimijoihin verrattuna keskustalaiset jäävät usein vaille huomiota. Yleinen valittaminen ja pessimismi populismista puhumattakaan kun ei kuulu keskustalaiseen luonteeseen, vaikka sille nykymaailmassa paljon palstatilaa annetaankin. Paremmaksi väyläksi onkin katsottu itsenäinen puurtaminen ja asiallinen palautteen antaminen yhteiskunnassa vallitsevista epäkohdista. Tämä on suurimmaksi osaksi näkymätöntä kansalaisten ja päättäjien välistä ajatustenvaihtoa, josta toimenpiteet asian korjaamiseksi menevät suoraan kansalaisille.

Keskustalaisten tulee, hiljaisen vaikuttamisen lisäksi, kautta linjan tuoda julkisuuteen ajattelutapojaan, esityksiään ja toimintamallejaan. Tämä vaatii rohkeutta sekä kunnallisessa että valtakunnan politiikassa. Ilman keskustalaisten arvojen selkeää esiintuontia ja niiden takana lujasti seisomista saavutettavat tulokset menevät toisten ansioiksi. Se, mikä taas on puolueen sisäistä valtataistelua, näyttäytyy helposti yleisölle eriskummallisena kuppikuntaisuutena.

Puolueen johdon on kokonaisuutena kyettävä käymään linjakeskustelunsa ilman, että haetaan muita puolueita ensimmäisenä apuun. Keskustan kenttäväki on se, joka tukee tai vetää tukensa pois. Periaateohjelmamme ovat hyvät. Tulkkaus näyttää ontuvan. Perimmältään on kysymys siitä, että haluamme vähäväkisten ja vähäosaisten ihmisten ja alueiden äänen kuuluviin toimenpiteitä varten. Viestin tulisi olla pläkkiselvä joka tilanteessa. Tämä on yksi osa maamme kehittämisen kokonaisuutta, jota tulee vaalia ehjänä tavoitteena. Mikään muu pitkän historian omaava puolue ei ole kirjannut tätä tavoitetta näin selkeästi.

Keskustaa johdetaan edestä kentän voimalla ja siksi Keskustan on hyvä pitää asiallista ja määrätietoista ääntä tekemisistään. Jos se vaatii harjoittelua, kuten nyt näyttää, on harjoittelu aloitettava välittömästi.