Tukijalkojen varassa

Verkkolehti Apila 1.11.2007

Ylivoimaisesti suurinta julkista huomiota viime viikon keskusteluista sai Stora Enson saneerausilmoituksen aiheuttama keskustelu eduskunnan kyselytunnilla torstaina. Opposition rumputulessa tunnin olleet ministerit vakuuttivat ykskantaan, että tilanteen vakavuus ymmärretään ja toimenpiteisiin on pikaisesti ryhdytty. Hallitus esittää lisäbudjettiin 15 miljoonan euron tukipakettia rakennemuutoksista kärsiville alueille.

Stora Enson ratkaisujen taustalta löytyvät myös laajemmat metsäteollisuuden rakennemuutokset. Kruunun jalokiviksikin kutsutut, perusteollisuutemme yksiköt, Kekkosen perinnöt, rakennettiin aikanaan aluepolitiikan välineiksi. Tuottamaan vaurautta alueille, joille ei luontaisesti muita työnantajia ilmestynyt. Tässä tehtävässä ne ovat kansaamme ja kansantalouttamme hyvin palvelleetkin.

Mielenkiintoista on, että nyt käytävä keskustelu Venäjästä puutulleineen käsittelee samoja naapurimaamme kauppaan vaikuttavia ilmentymiä kuin perusteollisuutemme käynnistämisen aikoihin. Puhuimme aikanaan sodanjälkeisen naapurimme mahdollisuuksista ja laajoista vientinäkymistä. Perusteollisuutemme tuotteille riitti kysyntää. Nyt keskustelu polveilee samoilla aihealueilla, mutta kauppakumppanissamme on havaittavissa heikkoja signaaleja piirteistä, jotka herättävät monenlaisia kysymyksiä.

Emmekö olekaan enää se vanha tuttu, luotettava kauppakumppani, joka sai yhden puhelinsoiton jälkeen etuoikeuksia, joita ei välttämättä muille suotu?

Perusteollisuutemme porskuttaa paperia lukuun ottamatta hyvässä myötätuulessa. Teräspuolella on jouduttu tekemään kovia rakenteellisia muutoksia, sopeutumaan aikaan, mikä Venäjän kauppaakin silmälläpitäen on ollut välttämätöntä. Olemme edelleen se sama kauppakumppani, mutta meillä ei ole enää etuoikeuksia. Olemme samalla viivalla muiden kauppa- ja kilpakumppaniemme kanssa.

Siksikin on paikallaan vielä kerran miettiä, eikö valtionyhtiöillä ole annettavaa tulevaisuudessakin. Historian kirjat näyttävät, että Suomella on hyvä olla tallella ne valtio-ohjasteiset tukijalat, jotka on aikanaan rakennettu elämän ylläpitäjiksi alueille.