Lapsilisä on osa perhepolitiikan kokonaisuutta

Keskusta -blogi 5.3.2008

Ensimmäiset lapsilisän saajat ovat jo 60-vuotiaita. Perhepolitiikalla on näin Suomessa pitkät ja maineikkaat perinteet. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on ollut mallimaa. 

Viimeaikaisessa tutkimuksessa tilanne näyttäytyy toisin. Lapsiperheiden verotus on Suomessa eurooppalaista keskiarvoa kovempaa. Pelkkä lapsilisien korotus ei parantaisi suomalaisten perheiden asemaa, sillä lapsilisän suuruus ei kerro perhepolitiikan koko totuutta. Lapsiperheiden ostokykyä arvioitaessa on lisäksi huomioitava esimerkiksi verotuskäytännöt ja päivähoitomaksut. Puhumattakaan kotihoidon tuesta.

Kotimaista keskustelua lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta on ruokkinut myös ruuan hinnan nousu. Peruselintarvikkeiden kallistuminen näkyy jokaiselle kauppareissulla. Lähes itsestään selvyytenä pidetty kaikille lapsille tuleva lapsilisä nousee tässä tilanteessa arvoon arvaamattomaan. Lapsilisä on yhteiskunnallinen tuki, jolla halutaan kompensoida tavallisia, mutta välttämättömiä elatuskustannuksia.

Hallituksen linjauksena on ollut, että lapsilisän korotuksilla korjataan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden tilannetta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että köyhyys koettelee erityisesti yksinhuoltajaperheitä sekä monilapsisia perheitä. Lapsilisien yksinhuoltajakorotus nousi kymmenellä eurolla kuussa tämän vuoden alussa. Lapsilisän korotus kolmannesta lapsesta alkaen on samoin 10 euroa kuussa. Tämä korotus tulee voimaan ensi vuoden alussa. Myös kotihoitoa halutaan tukea aikaisempaa enemmän. Siksi minimiäitiyspäivärahaan tulee korotus.

Monen mielestä istuva hallitus on lisännyt eriarvoistumista. Uskallan olla eri mieltä. Vanhasen kakkonen on lisännyt historian suurimmat panokset lapsiperheisiin. Vielä on kuitenkin tekemistä. Hinnat juoksevat edellä. Siinä ei nopeinkaan hallitus pysy rattaiden kyydissä.

Lapsilisän jälkeenjääneisyydestä puhutaan paljon. Laman aikaan lapsilisää leikattiin. Näitä leikkauksia ei ole täysin korjattu. Kysymyksiä herättää myös, miksi lapsilisä lakkaa 17 vuoden iässä, juuri kun lapsi kuluttaa kaikkein eniten.

Yhteiskunnan panostukset lapsiin eivät koskaan ole liian suuria. Lapsen kasvatus- ja koulutuskulujen vastapainoksi saadaan kuitenkin hänen työstään tulevaisuudessa tuottoa kansataloudelle sekä verotuloja valtiolle. Tässä laskelmassa voitto on panoksiin nähden moninkertainen.

Viimeaikaiset keskustelut ikäluokkien pienenemisestä eivät kohennu pelkästään perhepolitiikan hyvällä taloudellisella hoidolla. Se on kuitenkin mainio viesti valtiolta, joka kantaa huolta perheiden kaikenlaisesta hyvinvoinnista ja selviytymisestä - myös taloudellisessa mielessä.