Tuoko lapsi leivän tullessaan?

Lapsilisäjärjestelmä luotiin aikana, jolloin Suomi eli sananmukaisesti köyhyydessä. Silloin nähtiin, että taloudellinen lisä lapsiperheisiin oli tarpeen, vaikka lapsen sanottiin tuovan leivän tullessaan. Perheen pään pienet tulot pistettiin kotien rakentamiseen sodan jäljiltä. Ruoka kerättiin luonnosta ja laitettiin niukoista kauppaostoksista rippeet pataan. Perheen äiti taikoi lapsilisillä vaatetusta ja lisäruokaa perheen tarpeisiin. Kaiken järjen mukaan yhteiskunnalla ei olisi ollut varaa jakaa rahaa tällä tavalla. Silloin mietittiin päinvastoin: ei ollut varaa olla tukematta perheitä kasvun alkuun. Järjestelmä on ollut hyvä ja toimiva.

Perhepoliittiset tuet ovat jääneet jälkeen hinta- ja ansiotulokehityksestä. Monia lapsiperheille tarkoitettuja etuuksia ei ole aiemmin sidottu indeksiin. Maaliskuun alusta lapsilisä, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki sekä vähimmäismääräiset päivärahat sidotaan kansaneläkeindeksiin. Aiemmin tehtyjen lapsilisäkorotusten myötä on ollut tarkoitus tukea erityisesti monilapsisia perheitä Yksinhuoltajaperheet ja opiskelevat perheet ovat heidän ohellaan tiukimmilla taloudellisesti.

Lapsilisä ei riipu perheen taloudellisesta tilanteesta, vaan se maksetaan kaikille. Toimeentulotukea määrättäessä otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot ja varallisuus. Ongelmaksi on koettu se, että kun lapsilisiä ja yksinhuoltajakorotusta korotetaan, toimeentulotuen varaan jäävät perheet eivät tästä hyödy, sillä toimeentulotuki vastaavasti vähenee. Toimeentulotuki on siis viimesijainen etuus.

Lapsiperheiden taloudelliset ongelmat ovat kasvaneet aina yhdeksänkymmentäluvulta. Tämän hallituksen tekemät korotukset eivät näy vielä perheiden arjessa.
Nyt on tehtävä kiireesti uuden hallituksen toimesta lisäratkaisuja, jotka korottavat lapsen perusosaa toimeentulotuessa. Perheiden kohtaamat taloudelliset ongelmat on ruodittava tapauskohtaisesti. Jokaisen taloudellisten ongelmien kanssa kamppaileva perhe tarvitsee taloudellisen tukisuunnitelman, jonka varassa perhe voi elää turvallisesti elämäänsä eteenpäin. Ennakoiva taloudellinen ja muu kotiapu karsii myöhempiä kalliita kustannuseriä. Jokaisen kuukauden ruoka- tai lääkelaskun kanssa luukulle meneminen ei voi olla kenellekään muuta kuin nöyryyttävää.
Uusi tapa toimia ja lisäpanostukset ovat ainut tapa saada tällaiset perheet kuiville. Se on koko yhteiskunnan etu.
Tärkein viesti verotuksessa on oltava, ettei kaikkein vähävaraisimpiin suunnata lisärasitteita verojen muodossa.