Julkisuudessa on käyty keskustelua risupaketista sekä siitä, miten edustajat on saatu hyväksymään moinen paketti. Uskallan epäillä, ettei kukaan kansanedustaja ole viime kerralla saati tällä kerralla, hyväksyttäessä energiapakettia, suostunut muilutettavaksi kirnussa uusiutuvien energiamuotojen kustannuksella ydinvoiman hyväksi. Ei kai se niin voi olla, että Suomessa istuisi vielä 2000 -luvulla kansamme edustajia, jotka eivät ole valmiita sietämään hitaasti tai nopeammin uusiutuvien energiavarojen hyötykäyttöä. Ei ole kenenkään suomalaisen edun mukaista sulkea silmiään luonnosta ammennettavilta energian lähteiltä, kunhan se tapahtuu viisaasti.

Lumepakettia ei tästä energiaratkaisusta, jossa ladataan 38 prosentin käyttöastetavoite uusiutuvien energiamuotojen osalle, saa itkemälläkään vaikka kuinka pinnistelisi. Olen hämmästynyt risupaketti -nimikkeistä, joita on viljelty esitetyn energiapaketin toisesta puoliskosta. Kunnianhimoinen tavoite on, mutta niin sen pitää ollakin Suomen ilmastotyypin omaavassa maassa. Luonnollisesti hidas haahkakin ymmärtää, etteivät energiavaramme ole rikkoutumattomissa kristalliastioissa. Eivät ydinreaktorit eivätkä metsästä kerätyt karahkat. Molemmissa on riskinsä.

Riskit, joita ei mielestäni ole tuotu esiin, liittyvät säätilan ääreisilmiöihin, mitkä meilläkin näyttävät yleistyvän. Kohtaamme tulevaisuudessa yhä useammin maailmanlaajuisia ”islannintuhkia”, joiden vaikutuksia moniin asioihin on vaikea tässä vaiheessa - lentoesteitä lukuun ottamatta - edes kuvitella.

Miten saamme takuuvarmasti ammennettua kaikki suunnitellut energialähteemme, miten varastoimme ne? Pelkästään sääolosuhteiltaan heittelehtivät talvet saattavat estää järkevän puunkorjuumahdollisuuden puhumattakaan kuljetuksista. Mikä on maanjäristysten ja purkausten rooli maailman öljykentillä? Entäpä tuulienergia? Rajut myrskyt eivät tuota parasta mahdollista tulosta myllyjen tuottolaskureissa. Kysymyksiä on paljon, tietäviä ennustajia vähän.

Tahtoisin erityisesti Pohjois-Suomessa panostettavan aurinkoenergian tutkimukseen. Pitkän aikavälin ennusteissa pohjoinen pallonpuolisko näyttäisi saavan lämpöä enemmän osakseen. Vaikka aurinkosiivu ei ole nyt suuri eikä koko paketissa merkityksellinen, aurinkoenergia on kuitenkin täysin ilmaista. Tekniikka maksaa, mutta hyöty on kasattavissa taloudellisesti järkevästi.

Kohta hyväksyttäväksi leijuva energiapakettimme on monipuolinen, hajautettua energiatuotantoamme edelleen suosiva ja työpaikkoja turvaava kokonaisuus.

Yhdessä asiassa tulisi ottaa Ruotsista ja Itävallasta oppia. Pelletin käyttöä on näissä maissa tuettu vuosikausia sekä laitetoimitusten kautta että ilmastoystävällisyytensä vuoksi. Isommat kiinteistöt voidaan hoitaa kustannustehokkaasti lämmittämällä pelletillä. Laitetoimituksia taas tuetaan Itävallassa 800 eurolla kotitaloutta kohden. Eikö omassa maassa tuotettu pellettimme kannattaisi käyttää omassa maassa?

Maailman kutistuessa ja haurastuessa sekä uhkien rajoittaessa elämistämme yhä enemmän kannattaa meidän suomalaisten olla energiaomavaraisuudessa yhä kaukonäköisempiä. Se maa, jolla on iskemätön energiansaanti- ja tuotantoketju tulevaisuudessakin, selviytyy sekä kansana että maailman valtioiden kilpailukentillä.