Elämän nurja puoli

Nyt olen nähnyt sen omin silmin. Kansojen ja kansan kahtiajako ilmenee maailman kaikissa asioissa. Suomi rahoittaa kahdeksaa eri maata kehitysyhteistyön otsikon alla. Tässä vaiheessa on hyvä kertoa, että rahat menevät eri järjestöjen kautta kohteisiin, joita vahditaan ja tarkkaillaan. Yksi matkani tarkoitus oli kontrolloida mihin suomaisten veronmaksajien rahoja käytetään. Paljon rahaa on mennyt ”äläskeleposiin” ja sinne tänne ripoteltuihin pieniin kohteisiin. Nyt on alkanut löytyä järjen ääntä ja on alettu keskittyä suurempiin ja näin ollen vaikuttavimpiin hankkeisiin.

Suomi on mukana järjestelemässä maanomistusoloja ja maareksterinpitoa yhtenä kohteenaan Kambodza. Sodan runtelemassa maassa elämä on pitänyt aloittaa aivan alusta. Tarkoituksena on, että kun kansa pääsee kärryille rekisterinpidossa, alueelta vetäydytään. Esimerkkikohta löytyy Lvean kunnan kylästä, jossa pyritään pystyttämään maataloutta ja viljelyelinkeinoja kyläläisten tukena. Tilannetta katsoessani tuli mieleeni, että mahtaakohan istuttaminen onnistua ja jos se tälle sukupolvelle saadaan opetettua, niin siirtyykö taito tuleville sukupolville? Nähtäväksi jää, mutta odotukseni ovat varsin positiiviset. Samaisessa kylässä hämmennyin kuullessani, että kaksi sikaa ja kolmen kilon tuotto sienivilejelmältä pitää useita perheitä hengissä.

Kolmas suomalaislipulla varustettu kohde oli koulu, jossa kahden erillisen rakennuskompleksin muodostama kouluyhteisö oli kaikessa karuudessaan vaikuttava näky. Valkoiset kalkkiseinät kätkivät sisäänsä pikkuoppilaita, joiden elämä näkyi silmistä. Ei huolta huomisesta - vielä.

Kääntöpuoli näille kuvakulmille oli yhteiskunnan rapautuminen. Ihmiskauppa, terrorismi, huumeet ja liuta muita yhteiskunnan syöpäläisiä rehotti sekä Thaimaassa, Kambodzassa että Laosissa. Monet ihmettelevät, että mihin rahaa menee enemmän kun ennen? Näin sen nyt. Mainitsemieni syöpäläisten torjunta nielee koko maailman varoja liiikaa. Meistä jokainen tietää, mitä itsekukin voi tehdä auttaakseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse näin elämää, jota kuvat eivät voi kertoa - eivät pysähtyneet eivätkä liikkuvat. Ihminen on raaka ja köyhyys on keskellämme.

Havaitsin asian jos toisenkin matkallani. Kokemuksieni kirja sai monta värikästä sivua lisää, vaikka todellisuus iski ajoittain täydellä voimalla vasten kasvoja. Kaiken keskellä silmääni pisti eräs seikka; köyhyys oli kaikilla samaa tasoa, mutta vain toisilla oli ollut tarve lakaista pihansa siistiksi. Vieraita varten.