Oma tupa, oma lupa

Oulu-lehti 2.6.2008

Kaupunkisuunnittelu on asumisen ja palveluiden rakennetta tutkiva ja tuottava tieteenala. Jo pitkään on ollut vallalla ajattelu ja käsitys, että ihmisten on edullisinta asua mahdollisimman tiiviisti. Ajatuksena on, että palvelut ovat näin ollen helpompia järjestää, ja ihmisten liikkuminen yksityisautoilla on minimissään. Nykyään tämä ajattelu saa lisänsä myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ihmisten tiheä asuttaminen katsotaan olevan myös ilmaston kannalta paras vaihtoehto. Kaiken kaikkiaan taloudellisuutta pidetään johtoajatuksena.

Asialla on myös kääntöpuolensa. Asia ei ole näin yksinkertainen ilmaston eikä ihmisten kannalta katsottuna. Kun ihmiset asuvat tiheään kaavoitetuissa taajamissa, he useimmiten kaipaavat kuitenkin omaa reviiriään. Kakkospaikka otetaan siirtolapuutarhasta, kesäasunnolta tai muusta lomanviettokohteesta. Juhlapyhien ruuhkat suurista asutuskeskittymistä poispäin kertovat tästä. Ympäristön kannalta kahden asunnon ja niiden välisen välimatkan kulkemista kutsutaan tuhlailuksi.

Jokaisella meistä on omia mielipiteitä ja ideoita siitä maisemasta, joka kotitaloa ympäröi - olipa koti kaupungin keskustassa vuokra-asuntona tai oma koti maaseudulla pellon laidalla. Suomalaiset känsäkädet kaipaavat luontoyhteyttä edes joksikin aikaa vuodesta. Taajama-asumisessa omat viljely- ja keräilymahdollisuudet ovat vähäiset. Ilman omaa autoa ne ovat melkein mahdottomia. Monet ihmiset reagoivat väljemmän elintilan puutteeseen, kukin tavallaan. Nyky-yhteiskunta saa maksaa kalliisti seurauksia liian tiheästä ja yksipuolisesta kaavoittamisesta erityisesti kerrostaloalueilla.

Ihmisen tarpeet kannattaisi meidän kaikkien ottaa herkemmin huomioon Oulun seudun tai minkä tahansa kasvukeskuksen rakentamista ajatellen. Nyt kaukanakin Oulusta rakennetaan yhtä tiheästi kuin Oulun lähiöissä. Sitäköhän ihmiset rakentaessaan kaupungin ulkopuolelle kaipaavat? Sitäkö, että oma ulkoreviiri onkin vain pation tai terassin kokoinen? Kaikki eivät halua tätä, mutta minkäs teet, jos muuta ei ole tarjolla sopuhintaan.

Joku saattaa unelmoida kriisejä seuratessaan omasta perunamaastakin muistaen, että yhteiskunnan häiriöherkkyys kasvaa suorassa suhteessa siihen, kuinka omavarainen väestö on elintarvikkeiden suhteen.

Haja-asutusalueella on runsaasti rakennuksia, joista pienellä korjaamisella saa kohtuullisen asumismukavuuden koteja. Tämä rakennuskanta on kokonaan poissa pelistä, mikäli kaikkien pitää asua kesät talvet taajamissa ja taloudellisuutta palvoen.

Ikääntyessämme on luonnollista, että haluamme lähelle palveluita. Korvaako tekniikka kuitenkaan ihmisen luontosuhdetta tai hyvät palvelut sitä, että asuinalue ei ole ihmiselle tarkoitettu, väljä ja viihtyisä. Sosiaaliset ihmisolennot kaipaavat elämää ympärilleen, mutta väljyyden ja vehreyden kanssa. Yksi ihmisen tyytyväisyyden mittareista kertoo sen, että ihmisten asuinalueissa ja asumismuodoissa tulee olla vaihtoehtoisia malleja.