Töihin, töihin, komensi lapatossu

Olin jokin aika sitten läksiäisissä - vapaalle työstä siirtymisjuhlissa. Juhlat olivat erityisen mukavat ja siellä saattoi aistia kaikessa mukana olleen rehtorin viisaiden ajatusten vaikuttavuuden vuosien varrelta. Paikalla oli kirjava joukko osaajia, joten ideoita sinkoili ilotulituksen tavoin. Keksimme, pilke silmäkulmassa, muun muassa mallin sille, kuinka yli 40 vuotta työssään pakertaneet voisivat hyödyntää pitkän työuransa "myymällä" ylijäämävuosiaan eläkekertymäksi niitä tarvitseville.

Ylijäämäeläkevuodet tulisi voida huutokaupata päästökaupan tapaan niille, jotka eivät ehdi edes kymmenen vuoden työrupeamaan opiskelujensa jälkeen. Vaikka idea kuulostaakin hullulta, kärjistetysti tähän tilanteeseen ollaan valitettavasti menossa. Tälläkään hetkellä meillä ei ole tarpeeksi kannustimia siihen, että työhön hakeutuminen olisi aina kannattavampaa kuin joutilaana olo. Niin armeija-  kuin lastenhoitovuodetkin tulisi tasavertaisesti laskea työssä rinnastettavaan eläkekertymään

Puheessani kyseisessä juhlassa uskalsin jopa heittää herjaa, että veikkaisin monen juhlijan haikailevan vielä joskus työnsä pariin. Samalla tavoin, kuin ne 60 000 jo työhönsä palannutta eläköitynyttä suomalaista ovat tehneet. Nurinkuriselta tämä kuulostaa siksi, että samaan aikaan kun eläköityneet palaavat töihin, kärsimme nuorisotyöttömyydestä. On totta, että lainsäädäntö kaipaa uudistusta asian tiimoilta, mutta sekään ei riitä; on aika tehdä myös asenteiden peruskorjaus. Nuorison on opittava, että ensimmäisestä työpaikasta ei heru kovan ammattilaisen palkkaa. Nokia opetti aikanaan kesken opiskelunsa yhtiön leipiin siirtyneet väärille pöytätavoille. Maksetut liksat olivat huikeita. Niitä käytetään nyt esimerkkeinä. Ei kannata lähteä töihin pikkupalkalla. Poikkeuksiakin onneksi löytyy

Talousneromme Nalle puhui taannoin asiaa siinä mielessä, että samalla kun keskustelemme eläköitymisestä, tulee keskustella myös nuorison työelämäasioista. Joku sanoo tähän, että eihän töitä ole. Näin on tällä hetkellä, mutta vikaa saattaa olla myös siinä, ettei työ kiinnosta, olivatpa aika ja suhdanteet mitkä hyvänsä. Talouden taantumalla on helppo selittää oma laiskuus tai epäinnostuneisuus. Elämän rytmi ilman työtä opettaa liian nopeasti tavoille, mihin työpäivien tuntirytmi ei mahdu.

Myös työnantajalla on oma panoksensa annettavana. Heidän täytyy uskaltaa ottaa nuori, energinen, idearikas, mutta kokematon työntekijä leiriinsä. Jos nuori ei pääse työn syrjään kiinni varhaisessa vaiheessa, on sorvin ääreen nouseminen myöhemmin aina vain vaikeampaa. Työelämään ryhtyminen on kuin kävelemään oppiminen lapsena; ilman esimerkkiä ja mallioppimista kukaan meistä tuskin edes ryömisi. Työelämässä työnantaja on nuorelle suunnan ja tien näyttäjä ja tämä vastuu heidän on uskallettava ottaa. Toiselta puolelta nuorenkin on joustettava. Kaikkia etuuksia ei anneta suoraan. Kannukset on hankittava ja niiden perusteet näytettävä toteen

On ollut hienoa huomata eri puolueiden, ennen kaikkea Suomen Keskustanuorten ottaneen jämäkän otteen pulmallisen tilanteen ratkaisuehdotuksia mietittäessä. Heillä on suuri halu ja tahdonvoima saada nuoret työelämään.  Toivon tosissani, että tämä innostus ei laantuisi byrokratian vahvoissa rattaissa.

Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin -  nuorissa on tulevaisuutemme. Meidän vanhempien kalkkisten tehtävänä on kuitenkin pystyttää heille tienviittoja kohti tätä tulevaisuutta. Lainsäädännöllä, mutta myös nuorten omia ja työtä tarjoavien asenteita taivuttamalla