Heikiltä heinät kahtia

Talvi on näyttänyt merkkinsä. Heikin päivä, mikä sijoittuu viikon päähän, on perinteisesti ollut ajallisesti talven puoliväli heinien käyttöä mitattaessa. Puolet heinistä oli näet ennen syötetty eläimille Heikin päivään mennessä. Aikaa mitattiin siis heinissä, ei pakkasten kipakkuudessa. On hyvä muistaa, etteivät talvenilmat ole koskaan kopioita vuosipuoliskoistaan tai eri vuosista. Sen olemme jälleen kerran nähneet ja tunteneet omin silmin ja lämmityskustannuksin. Ilmiö ei ole vain suomalaisten oma, vaan osallisiksi ovat päässeet monet muut kanssaeläjämme maailman eri kolkissa. Meille vanhanajan talvet nähneille lämpötiloissa ei ole mitään erikoista. Lisää kampetta niskaan ja puita piisiin ja sillä sipuli.

Nyt on aika punnita myös maailmanlaajuista tai oikeammin pohjoisen pallonpuoliskon sietokykyä oikeita talvenilmoja vastaan. Miten ihmiset sietävät oikukkaita säätilan muutoksia ja miten ilmiöön suhtautuvat nykyajan koneistot ja laitteet ihmisten kodit mukaanlukien. Me suomalaisethan selviydymme, mutta entäpä ne miljoonat muut ihmiset, joille talvi on perinteisesti ollut vain hurmaava kokemus.

Energian tuotantomuotoihin suhtaudutaan paljolti tunteella ja mikä ettei näin olisi tässäkin asiassa. Tutkitustihan ihmiset tekevät päätöksiään 70 prosenttisesti tunteella ja 30 prosentin voimasta järjellä. Järjen valon soisi lisääntyvän ja ainakin villapipojen, jos kansamme on edelleen sitä mieltä, että tuulimyllyillä pysymme sulana.

Viuhuvat siivet eivät takuuvarmasti lämmitä kokemillamme pakkasilmoilla, ja jos tuulta ei ilmesty, ovat olosuhdelisät kohtuullisen vähissä. Se, mitä myllyt tarvitsevat syötöksi rinnalleen, on vielä oma juttunsa.

Näyttäviä ja uljaan näköisiähän myllyt ovat, muttei niitäkään pidä meren "selijälle" tikuttaa. Mantereelle vain, omaksi ilokseen hyrräämään.

Uusimmat kuvat

Uusimmat kirjoitukset

Yhteystiedot

Heikiltä heinät kahtia