Uusimmat kuvat

Uusimmat kirjoitukset

Yhteystiedot

Inkeri Kerola
00102 EDUSKUNTA

Meritie 22
92210 ARKKUKARI

(09) 432 3145
050-511 3145

inkeri.kerola @ eduskunta.fi



Avustaja:

Anna-Helena Junttila

anna-helena.junttila
@eduskunta.fi

(09) 432 4145

Jokainen taaplaa tyylillään

Jokaisella meistä on muistonsa omilta kouluajoilta. Useimmilla on myös mahdollisuus lastensa välityksellä seurata, miten oppiminen sujuu. Kaikkien  lasten kieli ei taivu ärrään tai kirjoitus ontuu. Joku tarvitsee apua  sosiaaliseen kanssakäymiseen, toisella on vakava käyttäytymishäiriö. Löydämme luokistamme yhä useammin lapsia, jotka hautovat mielessään normaalisti aikuisille kuuluvia elämän ongelmia.  Jokainen meistä on lisäksi erilainen oppija.

Erityisiä oppijoiden tarpeita  varten on luotu erityisopetusjärjestelmä, jonka piirissä on oppijoita aina ärrävikaisista liikuntarajoitteisiin. Erityisopetuksen tarve on lisääntynyt viime vuosina huimaa vauhtia, osittain yhteiskunnan rakenteiden vauhdikkaan muutoksen seurauksena..Mitä syvemmät railot yhteiskunnassamme ovat, sitä vaativampia oppilaita saamme erityisopetukseen. Tilanteen ratkaisemiseksi opetusministeriö on ottanut tämän opetusmuodon uudistamisen työn alle. Uusi lakiehdotus asettaa oppilaat samalle viivalle eli erityisopetuksen rajoja hälvennetään. Toisin sanoen uusi OPS tarkastelee kaikkea opetusta erityisopetuksen kautta.

Opettajilla ei valitettavasti ole samaa taitoa kuin Harry Potterin Hermionella. He eivät voi pukea taikaviittaa ylle ja toteuttaa opetustyötä tuloksekkaasti neljän erityisoppilaan kanssa yhtä aikaa. Tarvitsemme siis lisää erityisopetukseen perehtyneitä ammattilaisia luokkiin.  Monista pienistä yleis- ja erityisopetuksen langoista koostuu vahva köysi, jonka varaan meidän on turvallista laskea tämän maan kasvatuksen ja opetuksen painava lasti.

On tärkeää löytää lisätukea tarvitseva oppilas jo varhaisessa vaiheessa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmaan päästään kiinni, sitä parempia ovat tulokset. Herkkyysvaihe ongelman ylittämisessä on monesti  päivistä kiinni. Vanhempien osuus lapsen kehityksen seuraamisessa ja kasvattamisessa on siksi ensisijaista. On tärkeää, että kotoa tuetaan ja kannustetaan lasta ja hänen oheiskasvattajiaan. 

Lapselle on tärkeä kuulua johonkin ryhmään ja tuntea olevansa yksi vaikuttava osa luokkaa. Erityisoppilas leimautuu harmillisen helposti. Yleensä tämä leimautuminen on  negatiivista. On opettajan luovuudesta ja taidosta kiinni, kuinka hän osaa erotella oppilaansa erottamatta heitä toisistaan. Tämän vuoksi luokanopettajan koulutus kaipaa huomattavaa laajentamista erityisopetuksen puolelle.

Sosiaalisista tai emotionaalisista ongelmista kärsivän oppilaan luokkamuoto tulee harkita tarkkaan.  Täydellinen yleisopetukseen sijoittaminen tällaisen lapsen kohdalla tulee aiheuttamaan harmaita hiuksia niin lapselle kuin opettajallekin, puhumattakaan muista oppilaista. Kaunis periaate saattaa kääntyä entuudestaan syvimmiltään  herkkää lasta vastaan.  Kuinka monta tällaista erityislasta sitten yleisopetusluokkaan voidaan sijoittaa, on jo toisen pohtimisen paikka.

Tupoksen koulussa Limingassa on kokeiltu tänä vuonna osainkluusiota. Tarkoituksena on, että erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oma yleisopetuksen kotiluokka, jossa hän opiskelee taito- ja taideaineiden tunnit, muut tunnit kuten äidinkieli ja matematiikka ollaan erityisopettajan hoivissa. Muut erityisluokat,  toiminta-alueittain etenevät oppilaat ja yksilöllistä oppimäärää toteuttavien oppilaiden luokat ovat pysyneet ennallaan. Jokaiselle oppilaalle on nimetty oma kotiluokka, jossa hän opiskelee  osan taide- ja taitoaineiden tunneista. Tämä järjestely on tehnyt erittäin hyvän vaikutuksen niin koti-  kuin erityisluokankin oppilaisiin.  Molemmat osapuolet oppivat toisiltaan ja kun opin saa ikätoveriltaan, on sen vaikutus tehokkainta. Osainkluusio on siis mahdollista, mutta sen suunnitteleminen vaatii lisää työvoimaa, osaamista ja ponnisteluja jokaisen oppijan omien edellytysten mukaisesti.