Mainetyössä kukin tahollaan

Viikonloppuna juhlittiin Raahen oppikoulua oikein olan takaa, ja kannatti. Vuosikerta toisensa jälkeen on saatu ponnistettua maailmalle yhteiskuntaamme rakentamaan. Mietitäänpä, kuinka monenlaisista perheistä, elämäntilanteista ja lähtökohdista koulupäiviä on 125 vuoden aikana vietetty. Kokemuksista koottua juhlakirjaa oli hauska lukea ja nauraa katketakseen vaikkapa Vähäkankaan Kirstin muisteloille. Mainetyötä tämäkin -  ja positiivista sellaista.

Samaa ei voi sanoa viime päivien mainetyöstä tehtaamme ovien sisällä. Onkohan kukaan pohtinut, miten monta lehdistön tai muiden tiedotusvälineiden toimittajaa on saanut kimmokkeen yrittää haastatella perheitä, joiden asioita on puitu julkisuudessa niin näyttävästi kuin viime viikot osoittavat. Toistan edelleen sen, että työolosuhteista on uskallettava keskustella, mutta julkisuuden seurauksista on kannettava vastuunsa.  Löytyykö työsuojeluvaaliehdokkaista tai teemaa muutoin pyörittävistä tosiavun antajia perheisiin, joita tragediat ovat läheltä koskeneet tai joita jälkipuinnit ovat vahingoittaneet. Luulenpa, ettei löydy.  Liian usein ammattilainenkin joutuu näissä tilanteissa liian raskaan oven eteen.

Yritän siis viestittää, että asiat asioina, muttei kenenkään elämän kustannuksella. Jos työolosuhteet ovat nurjat, täytyy neuvottelijoiden löytää omat välineet, muttei käyttää hädänalaisten tilannetta hyväkseen. Tulella ei pidä leikkiä.

Kun tiedän jo ennakkoon, että saan tästäkin mielipiteestä tekstaripalstan pullolleen, vastaan jo valmiiksi, että aion todellakin ottaa asian esille RR:n  hallintoneuvoston kokouksessa kun seuraavan kerran kokoonnumme. Lähinnä tietysti kiinnostaa se, mistä kenkä oikein puristaa.

Työolosuhteista vielä sen verran, että onneksi kaikki ne tehtaan työntekijät, jotka ovat vuosien saatossa joutuneet painostuksen kohteiksi monista eri syistä, suostuessaan vaikkapa ylitöihin, eivät esittele kovaa kohtaloaan lehtien palstoilla. Saattaisi olla raakaa luettavaa. He ovat ehkä ymmärtäneet hätätilanteet ja niiden tuomat ongelmat.

Jos työnantajilla on omat ongelmansa työolosuhteita järjestellessään, löytyy ongelmia myös vuorotyöläisiltä. Kuitenkaan meistä kukaan, joka ei ole ollut jatkuvassa vuorotyössä, ei ole oikea henkilö antamaan aukottomia lausuntoja. Jokainen vuorotyöläinen kokee työrytminsä tavallaan, toiset eivät totu siihen koskaan. Monet vuorotyötä tekevät ammattikunnat ovat jääneet tahallisesti tai tahattomasti tämän keskustelun ulkopuolelle – heitä löytyy yllättävän paljon, raskaista työolosuhteista sekä fyysisesti että henkisesti.

Yksi asia ilahduttaa kovasti. Satama ja sen kupeeseen ruopattu syväväylä on saanut suopeita lausuntoja kerta toisensa jälkeen sellaisiltakin tahoilta, mitkä eivät ole käsiä taputtaen olleet hanketta tukemassa. Kun kovin uurastus hankkeen saamiseksi valtakunnan järjestyslistalle oli ohi ja pikkuruinen summa rahaakin, löytyi oitis  hankkeen omijoita.  Voimakaksikko Heikkinen ja Pyykönen ovat hoitaneet kovimman savotan ja saaneet korvamakiat päälle. Muutama meistä jeesaajista on häärinyt taustalla. Sen pituinen se.