Suunnan näyttäjiä

Keskusta -blogi 18.5.2009

Tämänkään taantuman jälkeen maailma ei ole entisensä. Talouden laskusuhdanne aiheuttaa työhön ja työntekoon aina muutoksia. Monet yritykset ovat joutuneet irtisanomaan ja lomauttamaan työntekijöitään. Työttömyys on 251 000 suomalaisen arkipäivää. Toisaalta tehtävän työn määrä on useissa tapauksissa lisääntynyt heillä, joilla nyt on työtä. Pitää työskennellä  ja etsiä ahkerasti uusia innovaatioita, jotta yritykset pärjäävät taantuman aikana kiristyneessä kilpailutilanteessa. Tälläkö pärjäämme?

Ei, vaan tänä aikana pitää kantaa huolta sekä työttömien työllistämisestä ja kouluttamisesta että työssä olevien työssä jaksamisesta. Tulevaisuuden verhojakin pitäisi raottaa nähdäkseen pidemmälle.

Nuorisotyöttömyys on nousussa ja nousee jo kesällä 2009, koska valmistuneiden on aiempaa vaikeampaa saada työtä. Myös työharjoittelupaikat ovat kiven alla.  Tilastokeskuksen uusimman työllisyyskatsauksen mukaan työttömyys kohdistuu taantuman tässä vaiheessa erityisesti nuoriin miehiin Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla. Näillä alueilla työttömien työnhakijoiden määrät ovat nousseet yli 30 % vuoden takaisesta tilanteesta. Nuorisotyöttömyys on samassa ajassa liki kolminkertaistunut, ja lomautettujen määrä yli viisinkertaistunut.

Myönteistä on, että yli vuoden työttömänä olleiden määrä on alentunut huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta jopa 12,5 %. Yrittäjien määrä on noussut 6,6 % vuoden takaisesta, vaikka yrityksiä on lopetettu kasvavaan tahtiin. Uusia yrityksiä perustetaan siis vieläkin enemmän kuin mitä yrityksiä lopetetaan.  Taantuma synnyttää näin uusia rakenteita ja innovaatioita, joita talouden taas virkistyessä pystytään täysimääräisesti hyödyntämään.

Toimenpiteet, jotka estävät nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden nousua, ovat nyt erittäin tärkeitä. Tätä vuotta ja myös ensi vuotta koskevilla ratkaisuilla on olennainen vaikutus tulevien nuorisoikäluokkien elämään.

Nuorten miesten työelämään kiinnittymiseen liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia julkisen työvoimapalvelun avulla pohditaan parasta aikaa. Tuloksia päästään hyödyntämään kesällä.

Kokeilussa on myös työttömille työnhakijoille suunnattu oppisopimus-tyyppinen koulutuskonsepti, jossa yhdistyy työvoimapoliittinen ammatillinen koulutus ja palkkatuettu työ ja jonka ajalta työnantaja maksaa työehtosopimuksen mukaisen palkan.

Ripeitä toimia kaivataan myös korkeasti koulutettujen akateemisten riveissä.  Paitsi työttömyys, tätä joukkoa  vaivaa myös muita enemmän piirre, mikä juontuu henkisestä kuormittavuudesta. Viime viikkojen tutkimukset anatavat viitteitä siitä, että korkeasti koulutettujen työhalut jatkaa pitkään työssään eivät ole nousussa. Päinvastoin.

Heiluttaisin tässä kohdassa banderolleja sellaisen koulutuksen tai jatkokoulutuksen puolesta, missä vaikkapa tekniikkaan yhdistettäisiin ripaus humanistisia tieteitä ja hatusta vetäen ympäristötieteitä.  Tulevat osaamisalueet eivät ole enää niin sektoroituneita kuin mihin olemme tottuneet. Pelimaailmakaan ei pärjää enää käsi-ja taideteollisen muotoilun aakkosilla. Tarvitaan monipuolisempaa otetta koulutuksen kanaviin.

Koulutuksen tulee aina toimia suunnannäyttäjänä. Kykenemmekö aistimaan, millaisia asuntoja halutaan 30  vuoden päästä. Riittävätkö lapsillemme enää tietomaat ja heurekat? Eivät. He vaativat enemmän. Avaruuskaan ei ole heille enää mysteeri.

Luonnonmetsästä heille tulee elävä museo, joka toimii laboratoriona.  Mitä pienempi otus, sen eksoottisempi. Eksotiikka ei ole lakannut kiehtomasta ihmistä. Siinäkin on Suomen mahdollisuus,  myös osa tulevaisuutta.

Haastan Sinut etsimään uusia koulutuksen väyliä ja ihmettelemään tulevaisuuden kuvia!

Inkeri Kerola

VaV:n sivistys- ja tiedejaoston jäsen