Huolestumista aiheuttava huoltosuhde

Suomenmaa 30.6.2008

Jo viimeisen kymmenen vuoden ajan meitä suomalaisia on varoiteltu ylivoimaiseksi koetusta väestörakenteen muutoksesta. Kehitys huolestuttaa erityisesti vanhuuden kynnyksellä olevia. Saavatko kaikki tarpeellista huolenpitoa ja hoivaa? Tulemme jokainen jossakin vaiheessa elämäämme näiden tosiasioiden ja samalla kysymysten eteen.

Huoltosuhteeksi kutsutaan sitä, kuinka monta "elätettävää" työikäisellä on itsensä lisäksi. Viime vuosina olemme olleet historian pienimmissä lukemissa. Jokainen työssäkäyvä on tuottanut elinmahdollisuudet 0,5:lle henkilölle. Huoltosuhde on nousemassa seuraavan kahden kymmenen vuoden aikana 0,7 henkilöön työllistä kohti. Tämä ei ole historiassa ainutlaatuinen lukema. Viimeksi sellainen koettiin vuonna 1912.

Tulevaisuus näytti tuolloin kuitenkin valoisammalta kuin nyt. Lasten määrä oli suuri, maamme pursusi elämää. Nytkään huoltosuhteen vääristymää eivät itse asiassa aiheuta suuret vanhenevat ikäluokat, vaan pienet työtätekevien ihmisten ikäluokat. Pitkällä tähtäimellä kansakunnan kannalta onkin edullista, että aivan viime aikoina kasvuun kääntyneet perheiden lapsiluvut jatkaisivat edelleen kasvuaan. Osaltaan tätä hyvää tavoitetta lykkäisi eteenpäin nykyistä nuorempi synnyttävien ikäluokka. Viime vuodet osoittavat sen tosiasian, että lähelle kolmikymppiset naiset odottelevat ensimmäisiä lapsiaan.

Jos asetamme perheille toiveita, on valtion osaltaan vastattava omasta osuudestaan. Me keskustalaiset emme varmasti sosialidemokraattien tapaan usko ilmaisiin lasten hoitopaikkoihin. Sen sijaan odotamme, että perheiden toiveisiin lastenhoidossa vastataan perheitä kuunnellen. Haluamme vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia. Sekä lasten että ikääntyvien hoidossa suuntana tulee olla kotihoidon tukeminen. Huoltosuhteen muuttuessa tähän tulee kiinnittää erityinen huomio ja siirtyä sanoista tekoihin. Nykyhallitus on jo korottanut eläkkeitä ja tehnyt päätöksiä minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen korotuksista. Lisää satsauksia tarvitaan. Pelkästään raha ei riitä, vaan kaikki toimet perheiden eteen ovat tervetulleita. Tarvitaan uusia otteita verotukseen, tukea sekä työssäkäyvien perheiden lastenhoitoon että kotiin annettavaa apua.

Kotona lapsille, ikääntyville vanhemmille tai ikääntyvälle puolisolle tehtävän hoivatyön tulee olla yhtä arvokasta kuin vieraalle tehty työ. Tämä on kansantalouden kannalta merkittävää työtä. Lisäksi se on luonnollisin järjestely monessakin tapauksessa. Tehtävän työn arvokkuutta korostetaan liian monesti vain juhlapuheissa. Tehdyn kotityön arvoa tulee aidosti summata ja verrata yhteiskunnan tuottamaan vastaavaan palveluun. Työn tehneelle tulee maksaa työstä todellinen korvaus. Korvauksesta maksetaan tietysti eläkemaksut ja muu sosiaaliturva, mikä ratkaisisi mm. kotiäitien ja -isien eläketurvan.

Lastensuojelun kustannukset ovat viime vuosina olleet räjähdysmäisessä kasvussa. Perheiden oikea-aikainen auttaminen vähentää radikaalisti lasten sijoituksia perheiden ulkopuolelle. Jo yhden huostaanotetun lapsen vuotuinen kunnalle aiheuttama kustannus vastaa kolmen täysiaikaisen kodinhoitajan palkkakustannusta.

Miksi emme siis toimi silloin, kun vielä voimme perhettä auttaa?

Keskustalla on jo valmiina linjauksia lapsiperheiden verotusta silmällä pitäen. Keskusta ajaa lapsiperheiden vanhempien yhteisverotusta tulevaan verouudistukseen. Ensimmäisen 2-3 vuoden ajalta pienen lapsen vanhempien tulot laskettaisiin yhteen. Työssäkäyvän puolison verotus näin ollen kevenisi. Tämä parantaisi mahdollisuuksia kotona tehtävään hoivatyöhön, mutta huomioisi myös aidosti huollettavien osuuden perheen taloudessa.