Peilistä näemme itsemme

Suomenmaa 27.4.2009

Eräs ystäväni arvioi eduskunnassa toimivia edustajia kansan peiliksi. - Hyvä vertaus, totesin. Harmillista  on se, että kansa näkee yleensä vain yhden peilin, mistä katsoa. Mielestäni ainakin jokaisella puolueella  pitäisi olla oma peilinsä. Sieltä saisi kansa sitten tsiikailla, minkälaista porukkaa näkyy ja minkälaisia päätöksiä he tekevät. Tällä hallituskaudella on aika usein tullut kuunneltua viestejä siitä, ettei keskustalaisia päätöksiä näy tähyilemälläkään. Kaiken hyvän omii kuulemma kokoomus.

Hyviä avauksia ei saa päästää uinumaan. Onko meistä siihen, että yhtenä miehenä/naisena ryhdymme kannattamaan toisen keskustalaisen tekemää mielestämme hyvää aloitetta? Vai ajattelemmeko, että avaus on liian hyvä? Pisteet menevät väärälle henkilölle, jos asia tuolla avauksella lähtee etenemään.

Ministeri Mauri Pekkarinen arvioi jokin aika sitten, että laman kustannukset pitää saada myös varakkaampien kansalaisten maksettaviksi. Lomautetut ja työttömät tätä lamaa osaltaan jo maksavat, toiset jo toiseen kertaan. Suurimmalla osalla kansalaisista omakohtaisia kokemuksia lamasta ei vielä onneksi ole.

Pääomatuloverotuksen kiristäminen sopi jossakin vaiheessa myös valtionvarainministerille, mutta Pekkarisen avauksen jälkeen ei. Päätöksen syntyminen tuli ehkä liian lähelle. Keskustan tehtävä on yhtäkaikki huolehtia vähävaraisista, toistamalla ja toistuvasti.

Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Hannes Manninen teki jo ajat sitten aloitteen perheiden yhteisverotuksesta. Mallia voidaan hioa niin, että yhteisverotukseen siirtyminen olisi mahdollista, mutta vapaaehtoista. Perheissä, joissa vain toinen huoltajista käy kodin ulkopuolella työssä, olisi aivan kohtuullista ottaa huomioon se, että palkansaaja elättää palkallaan muitakin kuin itsensä.

Suomessa perheitä verotetaan ankaralla kädellä, ellei huomioida eri tukimuotoja, mitä verovaroin kohdennetaan perheisiin. Siksikin uusia veromalleja on kehiteltävä perheitä palvelemaan. Eikä haittaa, vaikka samalla tarkastellaan yhden henkilön talouden verotuskin. Ihmisen elämänkaari on sen verran muuttunut, ettei kaikki verotus enää palvele tarkoitustaan ajanmukaisella tavalla.

Suurin kärsijä on mielestään kuitenkin aina veronmaksaja. Usein hän on oikeassa. Ei ole tätä päivää, että eri tukimuodoista verotetaan ristiin rastiin. Liekö kukaan koskaan laskenut, kuka tai mikä taho tässä kisassa lopulta voittaa! Voi käydä kuten koiraverossa: Kulut ovat suuremmat kuin tuotto.

Seuraava keskustelu verotukseen liittyen käydään takuuvarmasti siitä, onko oikein, että vähävarainen kansalainen maksaa toiselle luukulle mediamaksun, mikä joudutaan antamaan hänelle toimeentulotukena toiselta luukulta.

Peiliin katsomisen paikka. Taas!