Sertifikaatti tuottajille

Keskusta-blogi 20.3.2009

Maaseudun merkitys on viime päivinä ollut esillä monessa mielessä. On keskusteltu siitä, ulottuuko eläkeiän nosto maatiloilla työskentelevien sukupolvenvaihdostilanteisiin. Esillä on ollut myös se, olemmeko Suomessa enää omavaraisia oman tuotantoketjumme tuotteista: leipäviljasta, maidosta, lihasta ja muista raaka-aineista.

Keskustelemme päättäjinä siitäkin, mille uusiutuvan energian tukimuodoille kallistamme korvamme, sekä siitä onko naisyrittäjyydestä maaseudun selviytymisen ratkaisijaksi. Viimeisin väittely maaseudun top ten -listalla on käyty ruokaturvallisuudesta.

Voimme päätellä, että maaseutu on aidosti koko kansamme peruskivijalka, katsottiinpa mistä horisontista tahansa. "Mens sana in corpore sano" on aina siivittänyt maaseudun ihmisten elämää.

Suomalaisen elintarvikkeen kilpailuvaltti on turvallisuus. Maatalouden perustehtävä on tuottaa väestön tarpeisiin nähden riittävä määrä laadukkaita ja turvallisia elintarvikkeita. Ruokaturvallisuus laajasti käsitettynä tarkoittaa, ettei ruoasta aiheudu kuluttajalle terveysriskejä ja että ruoka on tuotettu ympäristöä säästäen ja tuotantoeläimiä eettisesti kohdellen.

Pellolta pöytään kannettu laadukas lähielintarvike on perusta suomalaisen aamun alkamiselle. Ruokaturvallisuuden ja elintarvikkeiden laadun varmistaminen edellyttää koko tuotantoketjun hallintaa pellolta kuluttajille asti. Mitä lähempänä ruoan tuotanto ja kulutus ovat, sen helpompaa on ruoan alkuperän jäljittäminen ja ruoantuotannon toimintatapoihin vaikuttaminen.

Elintarvikkeiden valvontatyö on organisoitu Elintarviketurvallisuus-virasto Eviralle, joka valvoo elintarvikkeen ketjua siemenistä aina ruokapöydän antimiin saakka. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat salmonellan esiintymistiheydessä poikkeuksellisia maita Euroopassa. Vaikka täällä on vaikeammat tuotanto-olosuhteet kuin etelämpänä, salmonellan esiintyvyys on vähäisempää. Salmonellavapaus onkin Suomessa tuotetun ruoan kilpailuvaltti, jota kannattaa vaalia edelleen.
Elintarviketuotannon tavoitteena on vastata kuluttajien odotuksiin. Kuluttajien valinnat ohjaavat sitä, mitä ja miten maatilat tuottavat lautasemme täytteen. Tässäkin asiassa kuluttaja on kunkku. Ruoan turvallisuus on avannut silmät näkemään lähelle paitsi hinnan myös laadun suhteen.

Lähituottaja, lähiruoka, lähikauppa, lähiravintola ja lopulta lähivalvonta -ketjun saumaton yhteistyö palvelee meitä kaikkia. Toivottavasti ketju todistaa senkin, että paitsi suomalainen ruoka, myös suomalainen tuottaja ketjunsa osana on sertifikaattinsa ansainnut.

Ruoantuottajat tarvitsevat tukea tänä päivänä erityisesti siksi, että ovat tietämättään ja tahtomattaan joutuneet silmätikuiksi suomalaisten ruokapöydissä.