Heikoin lenkki

Keskusta -blogi 22.2.2009

Hallitus kokoontuu politiikkariiheen kokoavalla teemalla "Talouden kasvupohjan ja työllisyyden vahvistaminen".  Yhtenä kokonaisuutena käsitellään sekä sosiaaliturvaa että syrjäytymisen ehkäisemistä. Hyvä niin. Ihmisen elämä ei kulje hallinnonalojen rajojen mukaan. Elämä etsii palikoita monen ministerin salkusta yhtä aikaa.

Menneinä seitsemänä lihavana vuotena olimme huolissamme siitä, kuinka suuri osa nuorista jättäytyi peruskoulun jälkeen koulu- ja työelämästä. Samaan aikaan myös varusmiespalveluksen keskeyttämiset lisääntyivät ja lisääntyvät edelleen. Nämä havainnot ovat huolestuttavia sekä nuorten inhimillisen elämän että yhteiskunnan elinkaaren näkökulmasta.

Siitä huolimatta, että suuri osa nuorista selviytyy aikuisuuteen oman vahvan selkärankansa turvin, vähemmistön selviytymistaistelu valtaa alaa yleisessä keskustelussa.

Syrjäytynyt - ongelmallinen käsite, mikä kuulostaa siltä, että ihminen on itse aktiivisilla toimillaan lopullisesti päätynyt syrjään yhteiskunnasta. Käsitteen käyttäjä katsoo asiaa ylhäältä päin. Tätä asennetta pitäisi viimeiseen asti välttää.

Syrjäytymisen voidaan määritellä tarkoittavan yksilöä ja yhteiskuntaa yhdistävien siteiden heikkoutta. Kyseessä on siis suhdetta kuvaava termi. Suhteen lujuuteen vaikuttavat sen molemmat osapuolet.

Syrjäytyminen on moniulotteinen prosessi. Sitran 2007 julkaisemassa tutkimuksessa tutkittiin 9. lk:n oppilaiden kohdalla koulun ja oppilaan omien kykyjen ja taustojen merkitystä syrjäytymisriskiin. Suurimmaksi syrjäytymistä selittäväksi tekijäksi nousi äitien koulutustaso. Merkittäviä olivat myös isien koulutustaso, perheen työttömyys, suuret koulu- ja luokkakoot. Kaikki siis sellaisia tekijöitä, joihin lapsi itse ei pysty vaikuttamaan.

Työ ja koulu sekä niiden kautta saatava sosiaalinen arvostus on terveellistä niin nuorten vanhemmille kuin heidän lapsilleen. Sosiaalinen arvostus   heijastuu koko yhteiskuntaan. Kotien ollessa osa yksityisyyttä yhteiskunnan tehtäväksi jää ehkäistä syrjäytymistä luomalla työnteon edellytyksiä vaikkapa työpaikkojen tai yritysrahoituksen kautta. Kuntien koulutuslautakunnat päättävät opetusryhmien koosta, valtuustot koulujen perustamisista ja lakkauttamisista. Yhteiskunnan tehtävänä ei ole syrjäyttää kansalaisiaan. Jokaista tarvitaan.

Hallitus pohtii riihessään sosiaaliturvaa ja syrjäytymistä. Sosiaaliturva ei saa olla niin vankka, että se houkuttelisi syrjään yhteiskunnan tehtävistä. Sen tulee kuitenkin olla niin aukoton, että erilaisille, ihmisestä itsestään riippumattomille elämänkohtaloille on tarjottavissa taloudellista ja muuta tarvittavaa tukea.

Rahasta kaikki ei ole kiinni. Sosiaalisen pääoman olemassaoloakaan ei voi vähätellä. Sitran tutkimuksessa tuotiin esiin myös se seikka, että on kouluja, jotka eivät pysty opetuksen ja kasvatuksen keinoin murtamaan nuorten altistumista syrjäytymiselle. Kuitenkin löydettiin  myös kouluja, jotka taustaoletusten vastaisesti pystyvät saattamaan heikosti peruskoulussa menestyneet nuoret opintouralle. Tämän kokemuksen voi laventaa niin, että yhteiskunnan kaikilla tasoilla tarvitaan oikeaa asennetta: Kaveria ei jätetä! Yhteiskunta kokonaisuutena on niin vahva kuin sen heikoin lenkki.

Heikoimmasta lenkistäkin on mahdollisuus kasvaa ja kasvattaa vahvempi. Tähän meidän on tähdättävä:. Kodeissa, koulussa, yhteiskunnassa ja myös - puolueessa!