Työtä a´la Vanhanen

Keskusta -blogi 29.1.2009

Turtuminen kylmään, lomautuksiin, tulosvaroituksiin tai elvytykseen kokevat ennen pitkää saman kohtalon. Mikään ei tunnu miltään. Tämä kaikille yhteinen tunne on ilmaantunut esiin monissa keskusteluissa. Perheissä, poliittisissa tilaisuuksissa, tiedotusvälineissä ja siellä, missä ihmisiä kokoontuu, päivitellään tämän päivän menoa. Kolmi- ja nelinumeroisia lomautusuutisia päivittäin, toistuvasti. Koemme yhteisen tuskan keskellä kykenemättömyytemme vaikuttaa isoihin aaltoihin. Onneksi käytössämme on kuitenkin osa työkalupakista konsteineen.

Tämä aika antaa pohtimisen aihetta monissa asioissa. Yksi tärkeimmistä löytyy siitä, minkä hintalapun olemme valmiit antamaan koko maan asukkaista huolehtimiselle Helsingin Kalliosta Kittilän Könkään kylälle saakka.

Jos Suomessa kunnostetaan vain teitä, jotka ovat kannattavia ja kustannustehokkaita, suurin osa tieverkostamme jää hoitamatta. Jos jäänmurtajat asioivat kustannussyistä vain Suomenlahdella, kielii se pahasta vinoutumasta Suomen tyyppisessä maassa. Vapaa markkinatalous on vahvuutensa näyttänyt. Valtion on otettava aktiivisempi rooli yhteiskunnan rakentamisessa ja ylläpidossa a la Vanhanen eli Vanhasen malliin !

Pari viikkoa sitten Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen linjasi Työtä Suomessa -ohjelman. Sen tavoitteena on parantaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä koko maassa. Esitys tähtää paitsi talouslaman vaikutusten pienentämiseen myös tulevaisuudessa siintävien vähäisemmän kasvun aikojen elinvoimaisuuden lisäämiseen.
Työ ei lähde vain siitä, kuinka monta henkilöä toimilla saadaan työllistettyä, vaan ottaa huomioon sen, kuinka suurta ihmismäärää toimet hyödyttävät tulevaisuudessa. Tämä on oikea suunta ja suuruuttakin ohjelmassa on riittämiin. Kasvukeskusten ulkopuolisilla  alueilla pienelläkin investoinnilla voi olla kauaskantoiset hyödyt. Siksi eri kohteisiin tarvitaan erilaisia ja erikokoisia panoksia, jotta suurin mahdollinen saavutettavissa oleva hyöty saadaan aikaan. Alueen omat vahvuudet ja tahtotila tulee näissä vertailuissa nostaa esiin. Tarvitaan sekä moukareita että pieniä meisseleitä alueiden elinvoimaisuuden kasvattamiseen.

Tähtäin on Suomessa tehtävän työn jatkuvuuden varmistamisessa. Työ tuottaa elannon joko suoraan tai välillisesti meille kaikille. Työ vaikuttaa meihin jokaiseen, ja me jokainen omilla valinnoillamme suomalaiseen työhön.

Yksi asia, minkä toivottavasti pystymme tästä ajasta nappaamaan opiksemme on se, kuinka merkityksellinen työ on ihmiselle sekä henkisesti että taloudellisesti. Työn kautta Keskustassa nähdään alueellistamisenkin pääpointti. On monin verroin järkevämpää istuttaa maakuntaan työtä kuin maksaa tukea siitä, että jotkut tahot eivät näe alueellistamisessa  järjen häivää. Monia viime aikojen puheenvuoroja täytyykin ihmetellä juuri siksi, että jos kaikki näkevät työhön kannustavuuden merkityksellisyyden, mihin sen painoarvo unohtuu alueellistamisesta puhuttaessa.

Ekonomisteille olisi riittämiin työtä laskeskella iltapuhteina alueellistamisesta johtuvien hyötyjen ja haittojen suhde. Ja entäpä, jos nyt kaikki suomalaiset olisivat pakkautuneina kehä kolmosen sisälle. Siellä se työn ulkopuolella odottelu vasta kallista olisi.