Nyt se on - uusi vuosi

Keskusta -blogi 3.1.2009

Yleensä ihmiskunta sommittelee uuden, tuntemattoman kynnyksellä positiivisia näkymiä. Näin tekee talonrakentaja, perheenperustaja, auton ostaja tai uuteen ammattiin siirtyvä.

Nyt näyttää sumuiselta. Ihmisten huokaukset uuden vuoden kynnyksellä ovat toistaneet toisiaan. Mitenkähän tässä pärjätään? Mitähän tuleva vuosi tuo tullessaan? Ryhmänä elävät joukkosielut mukautuvat ajattelemaan samalla kaavalla. Nyt kannattaisi irtautua vähäksi aikaa ja ajatella omintakeisesti.

Innovaatiojohtaja Timo Kekkonen teki niin heti vuoden alkajaisiksi. Antoi ajattelemisen aihetta, vieläpä aikaan sopivaa.
Tämän alamäen loppukaarteessa mitataan, minkä yrityksen johto on onnistuneimmin luotsannut porukkaansa. Kekkonen vetosi vielä pidemmälle. Hän viittasi tuleviin vuosiin, jolloin Suomen kaltaisessa maassa johtajilla tulee olla muutakin ominaisuuksia kuin kovanaaman tai jyrän koulutus ja luonne. Allekirjoitan Kekkosen linjanvedot.

Olemme kaikki nähneet noususuhdanteen esimerkit: rahan vallan ja egojen kasvamisen. Ne toimivat joissakin tilanteissa, mutta entäpä, jos egon konstit eivät ota toimiakseen työporukan keskellä. Nyt jos koskaan on ajankohtaista miettiä yritysjohtajan profiilia tarkemmin.

Onko hänestä henkilöstönsä käsittelijäksi, kun tavara ei käy kaupaksi ja napinaa alkaa esiintyä suunnalla jos toisellakin. Astuuko kehiin henkilöstöjohtaja vai viestinnän ammattilainen? Onko yrityksen johtajalla taito ottaa väkensä ja kertoa heille tosiasiat. Tätä mitataan nyt muuallakin kuin yrityksissä.

Suomen kaltainen pieni maa ei voi ulkoistaa kaikkia tehtäviä yritystasollakaan. Joudumme kehittämään osaamistamme niin, että kykenemme olemaan monialaisempia, myös ihmisten johtamisessa. Koulutusjärjestelmäämme on alettava muokata niin, että kovien osaamisalueiden rinnalle tungetaan myös humanistisia aineita. Johtajia on autettava ymmärtämään ihmisiä, niitä työntekijöitä, joiden perhe-elämä rakoilee taloudellisten huolien alla. Hiomaan omia särmiään ja helpottamaan päänsärkyä silloin, kun henkilöstön tulisi olla tärkein voimavara myös käytännössä eikä vain juhlapuheissa.

Yritysjohdolta ei odoteta hyssyttelyä ja paijaamista. Odotetaan sitä, että ihminen on ihminen ihmiselle ja että ymmärtäminen on todellista.

Ihmisten käsittelytaito on laji, joka on joillekin johtajille sisäsyntyistä. Toisten se pitää opetella. Harmin paikka, ettei osa opi tuota taitoa yhteisöllisyyden kautta elämänsä varrella eikä ymmärrä lukemaansa kirjoistakaan. Kovanaamoja. mutta kovapäisiäkin vielä!