Ei kun timantteja hiomaan!

Keskusta -blogi 17.9.2008

Metsäteollisuus on ollut kovan paikan edessä Suomessa näinä päivinä. Kovempia aikoja kokevat kuitenkin tehtaiden työntekijät ja alihankkijat. Uutta tekemistä pitäisi keksiä, ja vielä hyödyllistäkin. Yhtälö ei ole yksinkertainen etenkään niille, jotka toivovat nimenomaan ammattiaan vastaavaa työtä. Tämän päivän rakennemuutokset ympärillämme eivät tunnista enää käsitettä "aiempaa ammattia vastaava työ". Tekijän on joustettava työn sisällön mukaan.

Nyt monet ovat heränneet miettimään, miksi suomalaisesta tiukkasyisestä, pitkään ja hartaasti kasvaneesta puusta pitäisikään tehdä paperia? Maailmassa kun on paljon haperompaa puuta olemassa. Se on omiaan bulk -tavaraksi, vaikka paperin valmistukseen. Jos haluamme vähentää kerskakulutusta, pitää
paperiksikin kelvata haperompi tai sitten jalostetumpi, ajatteleva paperi. Uusia tuotantosuuntia mietittäessä on paikallaan panna kaikki viisaat päät yhteen.

Suomalaista laatupuusta on varmasti moneen sellaiseen käyttötarkoitukseen, johon ei eukalyptuksesta ole. Miksi suomalaisista huonekalukaupoista ei saa kuin erikoistilauksina umpipuusta tehtyjä huonekaluja? Pöytäryhmänkin saatat
aivan epähuomiossa hankkia sademetsän kumipuusta tehtynä, vaikka suomalaista koivua olisi saatavilla. Jos vastaavat laitosinvestoinnit - aikanaan paperin valmistukseen tehdyt, tähdättäisiin muuhun käyttötarkoitukseen, saattaisi viivan alle jäädä enemmän kuin menneinä vuosina.

Puusta tekevät huonekaluja tällä hetkellä vain pienet nyrkkipajat. Laatua piisaa, mutta määrää ei. Vieläkin on yrityksiä, jotka hakkaavat puutavaransa omasta metsästä, sahaavat puutavaran itse, lämmittävät purulla työntekijöidensä kodit ja myyvät tuotteensa vain himpun verran kalliimmalla kuin lastulevyteollisuus. Tästä pitää ottaa opiksi ja alkaa jalostaa puuta.

Nyt monet viisaat ovat ehdottaneet, että puusta pitäisi tehdä biodieseliä. Litrahinta on aivan liian halpa tälle meidän tiukkasyiselle puullemme. Mietitään siis vielä, ja keksitään kunnon kultakaivos. Kaikki tutkimuskammiot eivät ole vielä avautuneet.

Puutullikeskustelun sisällön alkaa ymmärtää paremmin, kun yrittää asettua naapurin asemaan.  Jos Venäjä ei halua enää olla kehitysmaa, toisin sanoen vain raaka-aineen tuottaja, sen on toimittava juuri näin kuin se nyt toimii, puutullien voimalla.

Meidän on otettava mallia tästä ja jalostettava itsekin kaikki tuottamamme raaka-aineet mahdollisimman pitkälle koto-Suomessamme. Mitäpä, jos ei vietäisikään näitä uusia maan uumenista nostettuja nikkeleitä ja timantteja sellaisenaan rajojen yli, vaan hiottaisiin niitä vielä pikkuisen oman väen kesken.

Terästeollisuudessa asia on oivallettu jo vuosia sitten. Tällä saralla pärjäämme vielä isojen joukossa.